Kategoria: kerronta

Iltalueksin 1952 painetun “Uusin tieto luonnosta ja ihmisestä” -kirja­sarjan 1. osaa ja nautin sen vanhasta, värikkäästä kielestä. L. Hirven­salon käännöksestä on nykyinen tieto­sana­kirjamaisuus kaukana, mutta koukeroisissakin virkkeissä kuultaa ajatus kirkkaana. Verbien refleksiivi­taivutus on vielä voimissaan, samoin moni kelpo, sittemmin unohdettu uudis­sana. ”Puhtaan dikumariinin valmistus on osoittautunut sekä helpoksi että halvaksi ja sitä voidaan antaa kiekkosina” (s. 174). Kiekkosina!

fi.wiktionary.org/wiki/puo hihi

Tämän lajin piristepyörylät loppu jo kevättalvella pakastimesta, koskapa viime syksyn sato oli niin kehno. Nyt pötkitään taas pitkälle!

Kesälomalla aloittamani pätkäpaasto jatkuu jo 45. peräkkäistä päivää. Tämä on onnistunut aiempia yrityksiä paremmin ja kauemmin, koska en enää noudata fiksattuja kellonaikoja enkä tuntimäärää. Ennen lounasta ja päivällisen jälkeen paastottujen tuntien summa on ollut keskimäärin 18, hajonta 15–23 tuntia. Käytännössä olen vain jättänyt aamu- ja iltapalan pois ja juonut aiempaa enemmän kahvia, teetä ja kaakaota. Myös pirtelö (engl. ”smoothie”) on sallittu kompensoite korkeamman kalorihukan päivinä.

Olen pulittamassa taloyhtiölainan loppuosuutta pois. Itse lainaosuuden lisäksi on maksettavana

• ”pankin kulu ylimääräisestä lyhennyksestä” (100 €),
• ”lainaosuuslasku” (72,85 €) sekä
• lainaosuuslaskun ”laskutusmaksu” (3,80 €).

Kirjanpidossani nämä menevät kaikki luokkaan ”nyhtö”.

Esikoinen, 5, eilen äidilleen:

”Tiesitkö että brain rot on aivomätä?”

”Ahaa. Mistä sie sen oot oppinu?”

”Minä olen tienny sen aina.”

Alakuloisen päivän glimmerit: viesti tutulta, joka kertoi käyneensä äänestämässä minua, ja kaksivuotias, joka treenattuani pari kauneinta sivua Rahmiksen preludia sanoi ”kiitot, itkä” ja taputti.

Siirsin pahan päivän varojani pois jenkkifirmoihin sijottavasta rahastosta ja ostin tilalle Handelsbankenin Eurooppa-indeksirahastoa. Tuotto-odotus on ainaki toistaseksi huonompi mutta mieli parempi.

Esikoinen, filosofian viskari, kiivettyään päiväkodin puolapuut ylös asti: ”Minulla on niin paljon rohkeutta, ettei sitä pysty pysäyttämään. Niin kuin ei aikaakaan.”

Enpä olis uskonu että Flora, lama-ajan lapsuuteni leivänpäällinen, tekee vielä paluun elämääni. Koe-elettiin tammikuu kotivegaaneina, minkä takia tuli vertailtua kasvi­margariineja ja löyettyä pariki, jotka päihittää voilla jatketut vastineensa.

Opin myös, että on olemassa täysin eläinperäisetöntä voita, ja Floran sehän osottautu, jumangekko, paremmaksi ku lehmäin udarmedestä tiristetty originaali!

”Hirven turpa, mateen maksa / voille vertoja vetävi.”

Kuulin tuon hienon sanonnan ensimmäistä kertaa viikko sitten. Ilmeisesti alku­peräisempi on versio, jossa hirven turvan sijaan ylistetään peuran kieltä. Kuvassa kuitenkin herkuista jälkimmäinen, suolavedessä neljä minuuttia keitettynä ja voissa toiset neljä paistettuna.

”Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.”