Minua vuotta vanhempi naapurin poika on saanut jostain viidenkymmenen markan setelin omaa rahaa. Se on molemmista hämmästyttävän paljon. Kaupan ja apteekin välissä on kioski, josta saa irtokarkkeja. Ostamme niitä isoon paperipussiin koko rahalla, ja tuntuu siltä kuin olisimme tekemässä kolttosta. Varmuuden vuoksi päätämme syödä pussin tyhjäksi salaa kahdestaan, ennen kuin kotiin on asiaa.
Maleksimme kylällä yltyvässä sokerihumalassa, kun yhtäkkiä alkaa sataa. Meille valkenee liian myöhään, miten huonosti paperipussi kestää kastumista. Juoksemme päiväkodin takapihalle leikkimökkiin suojaan, mutta vettynyt pussi on jo osittain riekaleina ja karkit liimautuneina toisiinsa. Makeannälkä alkaa mennä ohi, sade ei. Kaadamme loput karkit maahan, vaikka se tuntuu kamalalta tuhlaukselta, ja lähdemme kotiin.