Uni 4

Eh­din esi­tyk­sen pää­tyt­tyä en­sim­mäi­se­nä juh­la­pai­kan vie­rei­seen kii­na­lai­seen ra­vin­to­laan. En­nen kuin voin ot­taa ruo­kaa, mi­nun on löy­det­tä­vä paik­ka, jos­sa voin kä­sil­lä­ni seis­ten tyh­jen­tää pos­kion­te­lo­ni. Et­si­mi­seen tuh­rau­tuu ai­kaa, ra­vin­to­la al­kaa täyt­tyä, ja lo­pul­ta tyy­dyn mel­ko epä­siis­tin ves­san lat­ti­aan. Pai­no­voi­ma te­kee teh­tä­vän­sä ja li­maa ir­to­aa niin pal­jon, että jou­dun ka­ko­maan, kun nousen taas ja­loil­le­ni. Kaik­ki is­tu­ma­pai­kat ovat sil­lä ai­kaa men­neet, ja sei­so­vas­sa pöy­däs­sä on enää rii­siä ja salaattia.