Kategoria: unet

Olen päässyt jonkun siivellä itseäni paljon nuorem­pien sibis­läisten bilei­siin. Poru­kassa on lähinnä miehiä, ja jutut pyörivät sen ympä­rillä, kuka haluaisi päästä kenenkin laula­jat­taren kanssa sänkyyn. Joku retos­telee pääs­seen­säkin, eikä häntä uskota. Konsensus tuntuu vallit­sevan Hanna Rantalan ja Helena Juntusen kuumuu­desta. Välissä impro­vi­soi­daan, ja minutkin kelpuu­te­taan mukaan kuusi­kä­tisen piano­nu­meron väli­ää­niksi (kunnioi­tuk­sesta vanhuut­tani, ei taito­jani kohtaan). Räpellän osuu­teni, mutta sillä ei ole huip­pu­lah­jak­kaassa seurassa väliä.

Ehdin esityksen päätyttyä ensim­mäi­senä juhla­paikan vierei­seen kiina­lai­seen ravin­to­laan. Ennen kuin voin ottaa ruokaa, minun on löydet­tävä paikka, jossa voin käsil­läni seisten tyhjentää poskion­te­loni. Etsi­mi­seen tuhrautuu aikaa, ravin­tola alkaa täyttyä, ja lopulta tyydyn melko epäsiistin vessan lattiaan. Paino­voima tekee tehtä­vänsä ja limaa irtoaa niin paljon, että joudun kako­maan, kun nousen taas jaloil­leni. Kaikki istu­ma­paikat ovat sillä aikaa menneet, ja seiso­vassa pöydässä on enää riisiä ja salaattia.