Muistelma 7

Ol­laan ve­si­lin­nun­pyyn­nis­sä Ki­ti­sel­lä, ylös­päin Su­van­non ky­läs­tä. Muis­taak­se­ni sou­dan, mut­ta täs­tä en ole ihan var­ma. Ai­na­kin is­tun sel­kä me­no­suun­taan, ylä­vir­taan, ja isä­ni on ve­neen pe­räs­sä. Tark­kaa paik­kaa­kaan en osaa enää sa­noa, mut­ta tien­puo­lei­sel­la ran­nal­la on met­säi­nen rinne.

Yh­täk­kiä isä­ni osoit­taa sor­mel­laan va­sem­man ol­ka­ni yli. Kään­nyn kat­so­maan ja näen sor­san len­tä­vän ko­vaa vauh­tia ala­vir­taan päin. Sa­mas­sa kuu­luu ou­toa, voi­mis­tu­vaa su­hi­naa. Sor­san ta­kaa joen puo­lel­ta syök­syy jyr­käs­ti ala­viis­toon hauk­ka, nap­paa ve­si­lin­nun kyn­siin­sä ja kaar­taa saa­lii­neen metsään.

Las­ken tuon muu­ta­man se­kun­nin mit­tai­sen het­ken edel­leen elä­mä­ni vai­kut­ta­vim­mak­si luon­toe­lä­myk­sek­si. Myö­hem­min luin jos­tain, että muut­to­hauk­ka on hau­kois­ta ai­nut, joka saa sor­san vaa­ka­len­nos­ta kiin­ni. Vie­lä myö­hem­min opin, että syök­sy­vä muut­to­hauk­ka on itse asias­sa kai­kis­ta maa­pal­lon eläi­mis­tä nopein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.