Vuosi: 2019

Meiän kar­va­laps täyt­tää tä­nään vuo­jen! Muu­tos peh­mo­le­lu­pal­le­ros­ta sor­jak­si seu­ra­nei­dik­si on nä­kö­jään ollu ai­ka­moi­nen. Nak­ki­kak­kua syy­ään per­he­pii­ris­sä, mut­ta syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lun muu­tok­sen tee­mas­ta voi kuun­nel­la Aree­nas­ta. Kii­tos vie­lä ker­ran @maria.jyrkas vi­sii­tis­tä Suvannossa!

No, she hasn’t lear­ned how to take a sel­fie (yet). Mut­ta lin­tu­koi­ran el­kei­tä­pä esit­te­li en­sim­mäi­sen ker­ran tä­nään hauk­ku­mal­la pe­tä­jäs­tä kui­kuil­lut­ta uk­ko­teer­tä. Ka­na­lin­tu­ja on nä­ky­ny tänä syk­sy­nä niin pal­jon — Su­van­nos­sa jopa fa­saa­ne­ja — että oma­ki riis­ta­viet­ti on vä­hi­tel­len vi­ron­nu noin nel­jän­nes­vuo­si­sa­tai­ses­ta lepotilasta.

Kä­ve­lin tä­nään Jur­mu­naa­van lai­taan, sei­soin het­ken pai­kal­la­ni ja hen­gi­tin suon tuok­sua va­ras­toon. Maa oli aa­mul­la kuu­ras­sa ja il­ta­päi­väl­lä lei­jai­li lunta.

Suo­men luon­non päi­vä­nä suh­tau­duin Suo­men luon­toon re­surs­si­na ja köyh­dy­tin sitä mää­rä­tie­toi­ses­ti sie­nis­tä, ka­lois­ta ja mar­jois­ta. Tä­män lius­kayök­kö­sen­kin hä­tis­tin sää­li­mät­tä vat­tu­pen­saas­ta ime­mäs­tä li­kai­sel­la kär­säl­lään ih­mi­sen pa­kas­ti­meen tar­koi­tet­tua jumalanviljaa!

Ni­va­tun­tu­rin pääl­lä käy hias­ta pai­nia tuu­len kans van­ha pa­lo­var­ti­jan maja.