Avainsana: äidinkieli iäti

Suomen kielen yhdys­sa­noista ovat oppiaine, alkuaine, onki­mato ja ihomato ainoita, joiden alkuun ja loppuun kirjain lisää­mällä syntyy toisia sanoja samassa luvussa ja sijassa. Alku ja loppu sanoista alakuu, alamaa ja ovisuu pois­ta­malla käy samoin, ja jos myös eris­nimet salli­taan, lista pitenee ainakin sanoilla alaosa, peliasu ja Thaimaa.

Anagrammi plus yksi on Kirppu-risti­koihin keksitty tehtävä, jossa viisi 4–8-kirjaimista ratkai­susanaa päätel­lään niukoista vihjeis­tään niin, että peräk­käi­sistä sanoista seuraavan on aina koos­tut­tava edel­lisen kirjai­mista sekä yhdestä uudesta. Hävyt­tömän pitkien sanojen suomessa tuol­lainen viiden sarja ei suin­kaan ole pisin mahdol­linen, mutta mitä pitem­mäksi ketju kasvaa, sitä vaikeam­maksi kirjainten sekoit­telu käy sekä ratko­jalle että laati­jalle ja sitä luul­ta­vam­maksi, että ainakin jotkut sanoista muis­tut­tavat liiaksi toisiaan.

Alla ovat vihjeet pisim­pään tähän mennessä löytä­määni anagrammi plus yksi -ketjuun, jossa kaikki ratkai­susanat ovat riit­tävän uniik­keja ja ristik­ko­kel­poisia eli kaik­kien tuntemia, perus­muo­toisia nomi­neja tai verbejä. Numero sulkeissa on kirjainten määrä. Oikeita vastauksia ei ole pakko keksiä pituus­jär­jes­tyk­sessä, hyppiäkin saa. Jokai­selle sellaisen ensin kerto­valle tarjoan tuutin tai tuopin!

1. melko varmasti mies (3)
2. sen setä teurastaa (4)
3. tolpalta tavoi­tettu (5)
4. nyrpeiden nakke­lemia (6)
5. jänönkin pant­taa­minen (7)
6. päämajan upsee­reista (8)
7. tyyny poskea vasten (9)
8. hukkuvan pienin murhe (10)
9. eivät auta loukusta (11)
10. Iranin pohjois­naa­puri (12)
11. kuuluu Sylvian häkistä (13)
12. kään­tä­misiä suku­kie­lelle (14)
13. kasvaa satoja prosent­teja (15)
14. vilk­kainta kasvu­kes­kuk­sissa (16)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Kesä­lo­malla on aikaa keskittyä olen­nai­seen: tulin laskes­kel­leeksi, että Kieli­toi­miston sana­kirjan yli sadas­ta­tu­han­nesta hakusa­nasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkos­jär­jes­tyk­sessä. Miele­töntä! Ja veikeää sattumaa, että ensim­mäinen tuol­lainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seit­semän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokai­sesta oikeasta vastauk­sesta :)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa kirjai­mis­tol­taan aakkos­jär­jes­tyk­sessä

• aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,

monikon nomi­na­tii­vissa

• aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa

• ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa palindro­meja eli molemmin päin samoja

• ajaja,
• ajat­taja,
• akka,
• ala,
• ele,
• enne,
• imaami,
• olo,
• otto,
• pop,
• sadas,
• sammas,
• suuruus,
• sylys,
• sytytys,



• syöp­pöys,
• utu,
• yty,
• ämmä ja
• ässä,

monikon nomi­na­tii­vissa

• taika,
• takka,
• talla,
• tamma,



• tapa,
• tarra,
• tee,
• tii,
• tiipii,
• tiivis,
• tikki,
• tili,
• tilli,
• tippi,
• tirri,
• tissi,
• tollo,
• toto,
• touko,
• tukku,
• tuntu,
• turku,
• tussu,
• tuttu,
• tykky,
• tyly,
• täry­jyrä,
• tönö ja
• törö

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa autioitua.

Voidaan tutkia myös eri äänteiden esiin­ty­mis­to­den­nä­köi­syyttä eri ympä­ris­töissä. Esimer­kiksi suomessa k on kaik­kein yleisin sana­nal­kuinen äänne […]. Edel­leen voidaan tutkia myös ns. seuraan­toja eli sitä, millä toden­nä­köi­syy­dellä tiettyä äännettä seuraa jokin toinen tietty äänne. Esimer­kiksi suomessa sana­nal­kuisen k:n jäljessä seuraa useim­miten a, tämän jäljessä tulee toden­nä­köi­simmin n ja tätä seuraa enim­mäk­seen i. Näin voitai­siin sanoa, että ’suomen toden­nä­köisin sana’ on kani.

→ Kaisa Häkkinen: Kieli­tie­teen perus­teet (1994). Suoma­laisen Kirjal­li­suuden Seura, Tieto­lipas 133.

Jatka artik­ke­liin Pakistan–Luxemburg

lähtömaa	#	kohdemaa
KOSOVO	59	ALBANIA, ALGERIA, ANTIGUA JA BARBUDA, ARGENTIINA, ARMENIA, AZERBAIDŽAN, BAHAMA, BAHRAIN, BELGIA, BELIZE, BENIN, BHUTAN, BRUNEI, BULGARIA, BURUNDI, CHILE, EGYPTI, ERITREA, FIDŽI, FILIPPIINIT, GAMBIA, GHANA, GRENADA, GUATEMALA, GUINEA, GUYANA, HAITI, INTIA, IRAN, IRLANTI, ITALIA, JAPANI, JEMEN, LIBERIA, LIBYA, LIETTUA, LUXEMBURG, MALAWI, MALI, MALTA, MAURITANIA, MYANMAR, NAMIBIA, NAURU, NEPAL, NICARAGUA, NIGER, NIGERIA, PALAU, PANAMA, PARAGUAY, PERU, QATAR, RUANDA, THAIMAA, TŠAD, UGANDA, URUGUAY, ZIMBABWE