Avainsana: äidinkieli iäti

Suomen kielessä on yllin kyllin nelikirjaimisia sanoja, joiden toinen tai kolmas kirjain kahdentamalla syntyy toisia perusmuotoisia sanoja (esim. piru → piiru, evät → eväät). Erisnimiä lukuun ottamatta noiden nelikirjaimisten sanojen joukossa on kuitenkin vain kymmenen sellaista, joissa saman operaation voi tehdä kummalle välikirjaimelle tahansa:

kari	kaari	karri
kato	kaato	katto
kuri	kuuri	kurri
laki	laaki	lakki
lata	laata	latta
lika	liika	likka
muli	muuli	mulli
tili	tiili	tilli
tuli	tuuli	tulli
tuma	tuuma	tumma

Lata (”vars. äkeen apulaitteena käytettävä levymäinen maanpinnan tasoitin”) puolestaan on yllä luetelluista sanoista ainoa, josta syntyy uusi sana myös molemmat välikirjaimet tuplaamalla.

Suomen kielen yhdyssanoista ovat oppiaine, alkuaine, onkimato ja ihomato ainoita, joiden alkuun ja loppuun kirjain lisäämällä syntyy toisia sanoja samassa luvussa ja sijassa. Alku ja loppu sanoista alakuu, alamaa ja ovisuu poistamalla käy samoin, ja jos myös erisnimet sallitaan, lista pitenee ainakin sanoilla alaosa, peliasu ja Thaimaa.

Anagrammi plus yksi on Kirppu-ristikoihin keksitty tehtävä, jossa viisi 4–8-kirjaimista ratkaisusanaa päätellään niukoista vihjeistään niin, että peräkkäisistä sanoista seuraavan on aina koostuttava edellisen kirjaimista sekä yhdestä uudesta. Hävyttömän pitkien sanojen suomessa tuollainen viiden sarja ei suinkaan ole pisin mahdollinen, mutta mitä pitemmäksi ketju kasvaa, sitä vaikeammaksi kirjainten sekoittelu käy sekä ratkojalle että laatijalle ja sitä luultavammaksi, että ainakin jotkut sanoista muistuttavat liiaksi toisiaan.

Alla ovat vihjeet pisimpään tähän mennessä löytämääni anagrammi plus yksi -ketjuun, jossa kaikki ratkaisusanat ovat riittävän uniikkeja ja ristikkokelpoisia eli kaikkien tuntemia, perusmuotoisia nomineja tai verbejä. Numero sulkeissa on kirjainten määrä. Oikeita vastauksia ei ole pakko keksiä pituusjärjestyksessä, hyppiäkin saa. Jokaiselle sellaisen ensin kertovalle tarjoan tuutin tai tuopin!

1. melko varmasti mies (3)
2. sen setä teurastaa (4)
3. tolpalta tavoitettu (5)
4. nyrpeiden nakkelemia (6)
5. jänönkin panttaaminen (7)
6. päämajan upseereista (8)
7. tyyny poskea vasten (9)
8. hukkuvan pienin murhe (10)
9. eivät auta loukusta (11)
10. Iranin pohjoisnaapuri (12)
11. kuuluu Sylvian häkistä (13)
12. kääntämisiä sukukielelle (14)
13. kasvaa satoja prosentteja (15)
14. vilkkainta kasvukeskuksissa (16)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alkuperäisen julkaisun kommenteista.

Kesälomalla on aikaa keskittyä olennaiseen: tulin laskeskelleeksi, että Kielitoimiston sanakirjan yli sadastatuhannesta hakusanasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä. Mieletöntä! Ja veikeää sattumaa, että ensimmäinen tuollainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seitsemän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokaisesta oikeasta vastauksesta :)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alkuperäisen julkaisun kommenteista.

Kielitoimiston sanakirjan nomineista ovat yksikön nominatiivissa kirjaimistoltaan aakkosjärjestyksessä

• aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,

monikon nominatiivissa

• aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,

sekä verbeistä A-infinitiivin perusmuodossa

• ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.

Kielitoimiston sanakirjan nomineista ovat yksikön nominatiivissa palindromeja eli molemmin päin samoja

• ajaja,
• ajattaja,
• akka,
• ala,
• ele,
• enne,
• imaami,
• olo,
• otto,
• pop,
• sadas,
• sammas,
• suuruus,
• sylys,
• sytytys,



• syöppöys,
• utu,
• yty,
• ämmä ja
• ässä,

monikon nominatiivissa

• taika,
• takka,
• talla,
• tamma,



• tapa,
• tarra,
• tee,
• tii,
• tiipii,
• tiivis,
• tikki,
• tili,
• tilli,
• tippi,
• tirri,
• tissi,
• tollo,
• toto,
• touko,
• tukku,
• tuntu,
• turku,
• tussu,
• tuttu,
• tykky,
• tyly,
• täryjyrä,
• tönö ja
• törö

sekä verbeistä A-infinitiivin perusmuodossa autioitua.

Voidaan tutkia myös eri äänteiden esiintymistodennäköisyyttä eri ympäristöissä. Esimerkiksi suomessa k on kaikkein yleisin sananalkuinen äänne […]. Edelleen voidaan tutkia myös ns. seuraantoja eli sitä, millä todennäköisyydellä tiettyä äännettä seuraa jokin toinen tietty äänne. Esimerkiksi suomessa sananalkuisen k:n jäljessä seuraa useimmiten a, tämän jäljessä tulee todennäköisimmin n ja tätä seuraa enimmäkseen i. Näin voitaisiin sanoa, että ’suomen todennäköisin sana’ on kani.

→ Kaisa Häkkinen: Kielitieteen perusteet (1994). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 133.