Avainsana: äidinkieli iäti

ateljee
Bastilji
detalji
kanalja
kavaljeeri
komeljenttari
Marseljeesi
medaljonki
papiljotti
pataljoona
paviljonki
persilja
posteljooni
vanilja

Ylen etusivulla juuri nyt:

• ”Ylen paljastamasta vyyhdistä on tehty useita uusia rikos­ilmoituksia”
• ”[L]ukuisia oikeustoimia vireillä ennen­näke­mät­tömässä vyyhdissä”
• ”Syytteet nostettu jättimäisestä seksuaali­rikos­vyyhdestä”

Kielitoimisto ryhdekkääseen tapaansa sallii molemmat tavat taivuttaa.

Eliittiystävällinen muistisääntö suomen liitepartikkeleista (pois lukien niiden yhdistelmät): kA-kin-kO-hAn pA-s-kAAn?

Kotuksen yllä­pitämän nyky­suomen sana­listan moni­osaisimmat yhdys­sanat ovat drive-in-elo­kuva­teatteri, käen­kaali-oravan­marja­tyyppi, maa­seutu­elin­keino­piiri ja yli­oppilas­tutkinto­lauta­kunta. Tehkää tällä tiedolla mitä tahdotte.

Useampiosaisia listalla ei ole, mutta NB ennen kuin lähestytte kWh-mittareinenne: mainittu ”[s]ana­lista ei ole tyhjentävä tai normatiivinen luettelo suomen kielen sanoista” (kotus.fi/sanakirjat/kielitoimiston-sanakirja/nykysuomen-sana-aineistot/nykysuomen-sanalista).

”Kaksikymmentäkuusikirjaiminen” on 29-kirjaiminen sana. Yhtä lähelle autologiaa päästään, kun n on 29, 31 tai 32, mutta kolmea lähemmäs ei millään. (Paitsi fuskaamalla: sanassa ”11-kirjaiminen” on yksitoista kirjainta.)

Saatan taas, saatana, anastaa Astanasta tasan sata ananasta.

https://www.selinawamucii.com/insights/prices/kazakhstan/pineapples/

mansikka-aika
helle-ennätys
mökki-ilta
mato-onki
naku-uinti
siitepöly-yliherkkyys
jää-ämpäri (šampanjalle)
jäätelö-överit

lampaannahkasaappaat (20)
hellehepeneet (13)
riisiviinidrinkki (17)
homopornoshow (13)
punkunkulutus (13)
pystysynnytys (13)
päähänpälkähtävä (16)
pöllönpönttö (12)

Pälkähtääkö päähäsi pitempiä tai yhtä pitkiä mutta parempia? Ilahtuisin ehdotuksista.

Onkohan sanojen ”oon” ja ”ootan” suhde alun perin ollut sama kuin sanojen ”teen” ja ”teetän” on vieläkin? Oottaminenhan kuulostaa siltä, että laitetaan joku toinen olemaan (siis esim. paikallaan sen aikaa kun itse tehdään). Onko voinut käydä kauan sitten Volgan takapenkillä sellainen semanttinen napaisuuskäännös, että ”oottajasta” onkin tullut se, jota o(d)otetaan?

Olisipa Japani (ja japani) aikoinaan jätetty suomentamatta loppu-i:llä ja sen sijaan päätetty taivuttaa kuten hapan. Kansain­välisittäin meillä olisi nyt Suomi-Japan-seura jne., mutta yhtäkkiä umpi­härmään ”jappamalais­matkailijoita” puhumassa “japanta”, joksi kääntäminen olisi “japattamista”. Olisi siinä Suomen Jappaman-suur­lähettiläällä selittelemistä!