Todennäköisin sana

Voi­daan tut­kia myös eri ään­tei­den esiin­ty­mis­to­den­nä­köi­syyt­tä eri ym­pä­ris­töis­sä. Esi­mer­kik­si suo­mes­sa k on kaik­kein ylei­sin sa­na­nal­kui­nen ään­ne […]. Edel­leen voi­daan tut­kia myös ns. seu­raan­to­ja eli sitä, mil­lä to­den­nä­köi­syy­del­lä tiet­tyä ään­net­tä seu­raa jo­kin toi­nen tiet­ty ään­ne. Esi­mer­kik­si suo­mes­sa sa­na­nal­kui­sen k:n jäl­jes­sä seu­raa useim­mi­ten a, tä­män jäl­jes­sä tu­lee to­den­nä­köi­sim­min n ja tätä seu­raa enim­mäk­seen i. Näin voi­tai­siin sa­noa, että ’suo­men to­den­nä­köi­sin sana’ on kani.

→ Kai­sa Häk­ki­nen: Kie­li­tie­teen pe­rus­teet (1994). Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Tie­to­li­pas 133.