Voidaan tutkia myös eri äänteiden esiintymistodennäköisyyttä eri ympäristöissä. Esimerkiksi suomessa k on kaikkein yleisin sananalkuinen äänne […]. Edelleen voidaan tutkia myös ns. seuraantoja eli sitä, millä todennäköisyydellä tiettyä äännettä seuraa jokin toinen tietty äänne. Esimerkiksi suomessa sananalkuisen k:n jäljessä seuraa useimmiten a, tämän jäljessä tulee todennäköisimmin n ja tätä seuraa enimmäkseen i. Näin voitaisiin sanoa, että ’suomen todennäköisin sana’ on kani.
→ Kaisa Häkkinen: Kielitieteen perusteet (1994). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 133.