Tšadjärven hömpsy

Ennen lapsia, kun oli aikaa hurvi­tella, pidin hetken aikaa funk-aiheista blogia nimeltä Tšad­järven hömpsy. En siksi, että erityi­sesti pitäisin funkista, vaan jotta olisi olemassa

TŠADJÄRVEN HÖMPSY -FUŊKBLOGI,

täydel­linen pangrammi aakko­sista

ABDEFGHIJKLMŊNOPRSŠTUVYÄÖ,

joilla suomea äänne­tään. (Siis muuten perin­tei­sestä aakkos­tosta, mutta ilman ääntöön tarpeet­tomia kirjaimia CQWXZÅ ja täyden­net­tynä ängällä ja äššällä.)

Tuli tuuli, saattaa sataa

Suomen kielessä on yllin kyllin neli­kir­jai­misia sanoja, joiden toinen tai kolmas kirjain kahden­ta­malla syntyy toisia perus­muo­toisia sanoja (esim. piru → piiru, evät → eväät). Eris­nimiä lukuun otta­matta noiden neli­kir­jai­misten sanojen joukossa on kuitenkin vain kymmenen sellaista, joissa saman operaa­tion voi tehdä kummalle väli­kir­jai­melle tahansa:

kari kaari karri
kato kaato katto
kuri kuuri kurri
laki laaki lakki
lata laata latta
lika liika likka
muli muuli mulli
tili tiili tilli
tuli tuuli tulli
tuma tuuma tumma

Lata (”vars. äkeen apulait­teena käytet­tävä levy­mäinen maan­pinnan tasoitin”) puoles­taan on yllä luetel­luista sanoista ainoa, josta syntyy uusi sana myös molemmat väli­kir­jaimet tuplaa­malla.