Ryobi lyöbi laudalta

Tulipa pystyvä olo, kun sain alku­kesän tukkisavotassa hajonneen saha­pukin ensin ruuvattua kuntoon ja sen myötä kasan sekalaisia riukuja ja rankoja pätkittyä poltto­puun mittaan sähkö­moottori­sahalla, johon en ollut monen vuoden takaisten ensi­hankaluuksien jälkeen koskenut. Sehän olikin täysin eheä ja päheä laite, bensa-Stihliäni pitempi­laippaisena jopa parempi sitä tuohon hommaan.

Lämmintä jäävettä

Joka kesä hämmästyttää näennäisen selvä­järkisten ihmisten, lähi­piirissäkin, double­speak suomalaisten uima­vesien lämpö­tilasta. Eivät järvet, virta­vedet eikä varsinkaan meri Suomessa ole koskaan l ä m p i m i ä, vaikka ne ovat vähän vähemmän kylmiä kuin talvella.

Laskisitteko muka ammeeseenne sen­lämpöistä vettä kuin on vaikka Kemi­joessa juhannuksena ja kehuisitte käyvänne ihAnAn LäMpIMään kylpyyn? Upotetaanko oluet mökki­viikon­loppuna ranta­veteen, jotta ne pysyisivät l ä m p i m i n ä ?

Jos hotellin suihkusta tulisi ainoastaan tätä ”tosi lämmintä Janne hei oikeesti” ‑vettä, luulenpa että respassa olisi näiden lähi­­piiriläistenkin puheen nuotti toinen!

Mantan kanssa matkalla

Kymmenen ja puolen tunnin juna­matkasta alle kaksi jäljellä. Sain huhti–kesä­kuun kirjan­pidon valmiiksi ja alvit laskettua, ilmoitettua ja maksettua. Seura­koira ei ole yhtään niin stressissä kuin pitkillä auto­matkoilla, on jopa suostunut syömään ja juomaan. Oulun aseman liepeillä, molempien pissa­tauolla, astuin koko kengän­pohjan leveydeltä (jonkun muun) kakkaan. Soraan, nurmeen ja junan vessan hanan alla hinkuttamisen jälkeenkin vieno tuoksu leijailee kanssa­matkustajien ilona.

Mustavalkoinen, pitkähkökarvainen porokoira makaa mahallaan InterCityn päivävaunun lattialla istuinrivien välissä. Vieressä on Lidlin jäätelörasia vesikupin virassa ja kakkaa hieronut Joe Nimble -merkkinen jalkine.