Uusi järjestys

Har­voin, mut­ta si­tä­kin sään­nöl­li­sem­min mi­nul­le tu­lee hin­ku si­sus­taa huo­nee­ni uu­del­leen, jos ei uusil­la huo­ne­ka­luil­la niin ai­na­kin vaih­ta­mal­la van­ho­jen jär­jes­tys­tä. Vii­mek­si tuo tar­ve iski tiis­tai­na, kun sain yh­täk­kiä vi­sion sii­tä, mi­ten uusi tie­to­ko­ne­pöy­tä tu­li­si rat­kai­se­maan kaik­ki ti­laon­gel­ma­ni. Sa­man­suun­tai­nen aa­vis­tus vei mi­nut Ike­aan jo kol­mi­sen viik­koa sit­ten, mut­ta vie­lä sil­loin en oi­kein tien­nyt mitä ha­lusin.

Nyt kun aa­vis­tus oli kir­kas­tu­nut vi­siok­si, aloin muis­taa näh­nee­ni siel­lä tar­koi­tus­pe­rii­ni so­pi­via pöy­tä-kir­ja­hyl­ly-yh­dis­tel­miä (ikeak­si työ­ti­lo­ja). Muis­tin myös REDACTEDn lu­pauk­sen kul­je­tusa­vus­ta, jo­ten os­tin R:ltä le­vyn Faze­rin si­nis­tä sa­mal­la kun la­ta­sin mat­ka­kort­tii­ni puo­li vuot­ta seu­tua. Tu­lin sil­ti epä­huo­mios­sa mat­kus­ta­neek­si pum­mil­la Van­taal­le, kos­ka seu­tu­kausi al­koi vas­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Ikeas­sa tun­nen it­se­ni aina miel­lyt­tä­vän eri­lai­sek­si, epä­kes­ki­luok­kai­sek­si pe­sää ra­ken­ta­vien nuor­ten­pa­rien ja jää­rä­päi­sen on­nel­lis­ten lap­si­per­hei­den kes­kel­lä. Hup­pa­ris­sa ja rei­si­tas­ku­housuis­sa, tuk­ka vä­hän se­kai­sin ja par­ta aja­mat­ta yri­tän myös näyt­tää sil­tä, et­ten oi­keas­ti kuu­lu tän­ne, et­ten minä ole tul­lut ku­lut­ta­maan niin kuin te muut. Mää­rä­tie­toi­suu­te­ni kui­ten­kin lop­pui tie­to­ko­ne­pöy­tien osas­tol­le, jos­sa pyö­rin vä­hin­tään kol­me vart­tia hi­pe­löi­den työ­ta­so­ja, mit­tail­len kor­keuk­sia, le­veyk­siä ja sy­vyyk­siä sekä koeis­tuen tuo­le­ja, joi­ta en edes ai­ko­nut os­taa.

Lo­pul­ta sain pää­tök­sen teh­tyä ja mars­sin it­se­pal­ve­lu­va­ras­tol­le ko­kei­le­maan, mi­ten pai­na­vas­sa pa­ke­tis­sa myy­dään työ­ti­la Mi­kael. Pa­ket­te­ja oli­kin kak­si, jois­ta pie­nem­pää­kään en oli­si yk­sin kau­as kan­ta­nut, jo­ten soi­tin REDACTEDlle, joka lu­pa­si aut­taa jah­ka eh­ti­si ko­tiin. Pa­la­sin vie­lä het­kek­si ylä­ker­taan ihas­te­le­maan tu­le­vaa omai­suut­ta­ni, jota sii­nä vai­hees­sa oli va­ras­tos­sa kol­me kap­pa­let­ta, ja läh­din sit­ten hil­jal­leen hip­si­mään koh­ti REDACTEDntie­tä.

Kun saa­vuim­me REDACTEDn kans­sa va­ras­toon noin tun­tia myö­hem­min, to­maat­ti­keit­toa ja Hii­den­maan te­ra­lei­pää kyl­läi­sem­pi­nä, työ­ti­lo­ja oli jäl­jel­lä ta­san yksi, ja sen­kin toi­nen pa­ket­ti näyt­ti ava­tul­ta. Täs­tä enem­piä huo­li­mat­ta las­ta­sim­me laa­ti­kot au­toon ja toim­me ne käm­päl­le­ni, jos­sa to­te­sin, että ava­tul­ta näyt­tä­nyt pa­ket­ti oli tai­det­tu ava­ta tru­kil­la. Tuo suu­rin lom­mo jäi on­nek­si nä­ky­mät­tö­miin lat­ti­aa vas­ten, mut­ta pari pie­nem­pää jäi har­mit­ta­vas­ti esil­le.

Koot­tu­na ko­ko­nai­suus näyt­tää kui­ten­kin kau­niil­ta, ja uusi jär­jes­tys on, ku­ten vi­sioin, en­tis­tä mo­nin ver­roin toi­mi­vam­pi. Kir­joi­tus­pöy­dän siir­sin sil­le so­pi­vaan sy­ven­nyk­seen huo­neen toi­ses­sa pääs­sä, ja ku­van kai­ut­ti­met sain vii­mein­kin si­joi­tel­tua kun­non sur­round-sys­tee­mik­si. Van­han kul­ma­pöy­dän li­säk­si tar­peet­to­mak­si näyt­tää jää­vän vii­me syk­sy­nä Ikeas­ta os­ta­ma­ni tu­los­tin­ta­so.

Ilotulitusta

Muu­ta­ma muu­kin oli kek­si­nyt läh­teä tors­tai-il­ta­na Kai­vo­puis­toon kat­so­maan ilo­tu­lit­ta­mi­sen SM-ki­so­ja. Ra­ti­kat ja ran­nat oli­vat pa­kis­sa tei­ne­jä, joi­den ör­dää­mi­nen ja me­te­löin­ti peit­ti juon­non kuu­lu­mat­to­miin, mut­ta syn­nyt­ti myös miel­lyt­tä­vän tie­toi­suu­den omas­ta kyp­säs­tä iäs­tä ja ar­vok­kuu­des­ta, he­he­he. Tu­lin pai­kal­le puo­li tun­tia myö­häs­sä ja mis­sa­sin kuu­lem­ma par­haat pa­lat, mut­ta jo­ten­kin ilo­tu­lit­te­lu tun­tui ja näyt­ti lai­meal­ta sa­tei­ses­sa hä­mä­räs­sä, kun sitä on tot­tu­nut kat­se­le­maan pak­ka­ses­sa ja kaa­mok­ses­sa.

Dominante

Sun­nun­tai­na pi­det­tiin Me­ri­tul­lis­sa syk­syn en­sim­mäi­set Do­mi­nan­ten tree­nit. Nii­den alus­sa mi­nut val­ta­si on­nel­li­suus­koh­taus, jon­ka ve­roi­sen sain vii­mek­si pari päi­vää en­nen Hii­den­maan-mat­kaa (sil­loin kes­kel­lä kau­pun­kia, il­man mi­tään il­meis­tä syy­tä). Lau­la­mi­nen oli hel­pom­paa kuin muis­tin­kaan, vaik­ka help­po­ja oli­vat kap­pa­leet­kin: Par­tio­lais­ten mars­si ja muu­ta­ma muu Si­be­liuk­sen aa­mu­pie­ru on tar­koi­tus läh­teä ää­nit­tä­mään Lah­teen lau­an­tai­na, mis­tä syys­tä nii­tä hin­kat­tiin myös ei­li­sis­sä tree­neis­sä Tuas-ta­lol­la.

Brooks Beast

Oli­vat, ron­tit, lait­ta­neet Sta­diu­mil­la kaik­ki muut Brook­sin lenk­ka­rin­sa alen­nus­myyn­tiin pait­si ne, joi­ta hi­moit­sin. 109 eu­ron hin­ta­lap­pu Beas­tien kyl­jes­sä sai mi­nut jo kai­va­maan Lo­ve­gu­nit naf­ta­lii­nis­ta, mut­ta nii­hin to­tut­te­lu oli­si sit­ten­kin vaa­ti­nut enem­män ai­kaa kuin SM-ki­soi­hin on. Van­ho­jen Beas­tie­ni pik­ku­hil­jaa ha­jo­tes­sa tree­ni­aa­mui­hin­sa jo­tain oli kui­ten­kin teh­tä­vä, jo­ten pää­tin sat­sa­ta sata eu­roa ja sääs­tyä uu­den tun­tu­man opet­te­le­mi­sel­ta. Verk­ko­foot­bag on vä­li­neur­hei­lua, ja vä­li­neet ovat täs­sä.

Wilfred Hildonen

Säh­kö­pos­ti­luu­kus­ta ko­lah­ti aa­mul­la kak­si vies­tiä, jois­ta toi­nen oli mai­nos eBayl­tä — me­nin­kin pal­jas­ta­maan niil­le osoit­tee­ni — ja toi­nen­kin ot­si­kon pe­rus­teel­la sel­vää ros­ka­pos­tia: Great info and one ad­di­tion, lä­het­tä­jä­nä te­kais­tun kuu­loi­nen Wil­fred Hil­do­nen. Ava­sin vies­tin ja se näyt­ti­kin pe­rin­tei­sel­tä ni­ge­ria­lai­sel­ta ker­juu­kir­jeel­tä, tai oi­keas­taan sen poh­jois­mai­sel­ta ver­siol­ta:

Hel­lo,

I am a Norwe­gian with Fin­nish roots (ac­tual­ly a Fin­nish ci­tizen now as I did live in Hel­sin­ki for 8 years be­fo­re mo­ving on to Por­tu­gal - but didn't learn too much Fin­nish, alas, as I wor­ked and li­ved with Fin­nish-Swe­des) and I am fin­ding out of my ances­tors and have traced them back to Su­van­to near So­dan­ky­lä.

Vas­ta täs­sä vai­hees­sa ha­vah­duin huo­maa­maan, et­tei kyse ol­lut­kaan ros­ka­pos­tis­ta. Wil­fred Hil­do­sen suo­ma­lai­set esi-isät oli­vat Su­van­non Hil­tusia, joi­ta hän oli sat­tu­nut löy­tä­mään myös omas­ta, GenCircle­siin kau­an sit­ten jät­tä­mäs­tä­ni tie­to­kan­nas­ta. On­nek­si olin jät­tä­nyt sin­ne myös va­li­din säh­kö­pos­tio­soit­teen, sil­lä Hil­tus-Wil­fre­dil­lä oli an­taa täy­den­nys­tä su­ku­puu­hu­ni:

It is Gus­ta­va Math­lin b. 30 Oct 1788 in So­dan­ky­lä, by Sven Mat­he­lin and Mag­da­le­na Kranck. You have her as mar­ried to one Jo­han Hen­rik Eke­dahl in 1819. I have her as Gus­ta­va Se­nin­ty­tär Mat­lein and be­fo­re she mar­ried Eke­dahl, she was mar­ried to Mat­ti Da­nie­lin­poi­ka Hil­tu­nen aka Matts Da­niels­son Hil­du­nen. They mar­ried 30 March 1813 and Mat­ti died 28 Oct. 1817. They had two children, Gre­ta Mag­da­le­na Ma­tin­ty­tär Hil­tu­nen, b. 21.01.1814, and Jo­han Da­niel Ma­tin­poi­ka Hil­tu­nen, b. 18.06.1816.

Gus­ta­van en­sim­mäi­ses­tä avio­lii­tos­ta Mat­ti Hil­tusen kans­sa tie­sin­kin, mut­ta lap­set oli­vat mi­nul­le uut­ta. Har­mi vain et­tei kum­pi­kaan heis­tä ol­lut suo­ra­nai­nen esi­van­hem­pa­ni, ja noin su­ku­pol­ven mit­tai­nen kui­lu Hil­tus­ten esi­pol­vi­kaa­vios­sa­ni jäi edel­leen auki.

Luokkakokous

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten luok­ka­sor­muk­siin kai­ver­ret­tu Pyhä 2004 tun­tui sil­loin pal­jon kau­kai­sem­mal­ta tu­le­vai­suu­del­ta kuin ala-as­teen kuu­des luok­ka tun­tuu nyt men­nei­syy­del­tä. Vii­kon­lop­pu­na ko­koon­nuim­me sen­ai­kais­ten luok­ka­lais­te­ni kans­sa mö­kil­le Py­hä­ko­raan päi­vit­tä­mään tie­to­ja toi­sis­tam­me ja muis­te­le­maan men­nei­tä. SmartZoo­min olin ka­me­ras­ta unoh­ta­nut pois pääl­tä, mik­si osa ku­vis­ta on ta­val­lis­ta tuh­nui­sem­pia.

Grillipiknik

Mat­kan­jäl­kei­sen se­pa­raa­tio­ah­dis­tuk­sen lie­vit­tä­mi­sek­si pää­tim­me ko­koon­tua pie­nel­le pik­ni­kil­le pa­luu­mat­kan kyy­ti­läis­te­ni kans­sa. Vil­voit­ta­vaa pu­lah­dus­ta Kuusi­jär­veen seu­ra­si gril­lin ko­koa­mi­nen ja sy­tyt­tä­mi­nen REDACTEDn luk­sus­lu­kaa­lin par­vek­keel­le ja ke­vyen kas­vis­ruu­an val­mis­ta­mi­nen. Ate­rian jäl­keen olin niin tyr­mäs­sä, että pää­tin myö­häs­tyä ju­nas­ta ja läh­teä vas­ta tä­nään Lap­piin.

Hiidenmaa

Ta­ka­na muu­ta­ma elä­mä­ni on­nel­li­sim­mis­ta päi­vis­tä. Us­ko­ma­ton­ta, että sii­tä on koh­ta viik­ko kun läh­din, unoh­din pas­si­ni ker­ran ja mel­kein myö­häs­tyin lau­tas­ta, jol­la olim­me Au­di­te-po­ru­kal­la aloit­ta­mas­sa mat­kaa Hii­den­maal­le. Se­kin on us­ko­ma­ton­ta, että kun Tal­lin­na oli sin­ne saa­pues­sam­me tul­van val­las­sa ja Hel­sin­gis­sä pa­lat­tuam­me kaa­to­sa­de, Hii­den­maal­la, Ka­la­nan pie­nes­sä ky­läs­sä, pais­toi kaik­ki­na päi­vi­nä au­rin­ko.