Reema

Sähköpostiluukusta kolahti aamulla kaksi viestiä, joista toinen oli mainos eBayltä — meninkin paljastamaan niille osoitteeni — ja toinenkin otsikon perusteella selvää roskapostia: Great info and one addition, lähettäjänä tekaistun kuuloinen Wilfred Hildonen. Avasin viestin ja se näyttikin perinteiseltä nigerialaiselta kerjuukirjeeltä, tai oikeastaan sen pohjoismaiselta versiolta:

Hello,

I am a Norwegian with Finnish roots (actually a Finnish citizen now as I did live in Helsinki for 8 years before moving on to Portugal – but didn’t learn too much Finnish, alas, as I worked and lived with Finnish-Swedes) and I am finding out of my ancestors and have traced them back to Suvanto near Sodankylä.

Vasta tässä vaiheessa havahduin huomaamaan, ettei kyse ollutkaan roskapostista. Wilfred Hildosen suomalaiset esi-isät olivat Suvannon Hiltusia, joita hän oli sattunut löytämään myös omasta, GenCirclesiin kauan sitten jättämästäni tietokannasta. Onneksi olin jättänyt sinne myös validin sähköpostiosoitteen, sillä Hiltus-Wilfredillä oli antaa täydennystä sukupuuhuni:

It is Gustava Mathlin b. 30 Oct 1788 in Sodankylä, by Sven Mathelin and Magdalena Kranck. You have her as married to one Johan Henrik Ekedahl in 1819. I have her as Gustava Senintytär Matlein and before she married Ekedahl, she was married to Matti Danielinpoika Hiltunen aka Matts Danielsson Hildunen. They married 30 March 1813 and Matti died 28 Oct. 1817. They had two children, Greta Magdalena Matintytär Hiltunen, b. 21.01.1814, and Johan Daniel Matinpoika Hiltunen, b. 18.06.1816.

Gustavan ensimmäisestä avioliitosta Matti Hiltusen kanssa tiesinkin, mutta lapset olivat minulle uutta. Harmi vain ettei kumpikaan heistä ollut suoranainen esivanhempani, ja noin sukupolven mittainen kuilu Hiltusten esipolvikaaviossani jäi edelleen auki.

Kymmenen vuotta sitten luokkasormuksiin kaiverrettu Pyhä 2004 tuntui silloin paljon kaukaisemmalta tulevaisuudelta kuin ala-asteen kuudes luokka tuntuu nyt menneisyydeltä. Viikonloppuna kokoonnuimme senaikaisten luokkalaisteni kanssa mökille Pyhäkoraan päivittämään tietoja toisistamme ja muistelemaan menneitä. SmartZoomin olin kamerasta unohtanut pois päältä, miksi osa kuvista on tavallista tuhnuisempia.

Takana muutama elämäni onnellisimmista päivistä. Uskomatonta, että siitä on kohta viikko kun lähdin, unohdin passini kerran ja melkein myöhästyin lautasta, jolla olimme Audite-porukalla aloittamassa matkaa Hiidenmaalle. Sekin on uskomatonta, että kun Tallinna oli sinne saapuessamme tulvan vallassa ja Helsingissä palattuamme kaatosade, Hiidenmaalla, Kalanan pienessä kylässä, paistoi kaikkina päivinä aurinko.

Kaikki tähänastiset kokeiluni kirjoittaa ikioma kotisivu on lopulta lannistanut jonkinasteinen epäsuhta HTML-taitojeni ja sivun ulkoasulle asettamieni vaatimusten välillä. Into uuteen yritykseen leimahti tutustuttuani aarreaittaan nimeltä OSWD (Open Source Web Design), jossa on tarjolla sadoittain vapaasti ladattavia, toinen toistaan tyylikkäämpiä sivutemp­laatteja. Käytössä olevasta kiitokset crapnastylle.