Ilotulitusta

Muu­ta­ma muu­kin oli kek­si­nyt läh­teä tors­tai-il­ta­na Kai­vo­puis­toon kat­so­maan ilo­tu­lit­ta­mi­sen SM-ki­so­ja. Ra­ti­kat ja ran­nat oli­vat pa­kis­sa tei­ne­jä, joi­den ör­dää­mi­nen ja me­te­löin­ti peit­ti juon­non kuu­lu­mat­to­miin, mut­ta syn­nyt­ti myös miel­lyt­tä­vän tie­toi­suu­den omas­ta kyp­säs­tä iäs­tä ja ar­vok­kuu­des­ta, he­he­he. Tu­lin pai­kal­le puo­li tun­tia myö­häs­sä ja mis­sa­sin kuu­lem­ma par­haat pa­lat, mut­ta jo­ten­kin ilo­tu­lit­te­lu tun­tui ja näyt­ti lai­meal­ta sa­tei­ses­sa hä­mä­räs­sä, kun sitä on tot­tu­nut kat­se­le­maan pak­ka­ses­sa ja kaamoksessa.