Kategoria: kerronta

4-vuotias osoittaen viinirypäleitä keittiön pöydällä: ”Isi, mie vaakon nuo.” ”Anteeksi, mitä teet?” ”Vaakon! Tuolla vaakalla mie punnan ne.”

Sokeriherkkulakko on pitänyt jo kaksi viikkoa. Kelpo Janne! Toistaisia havaintoja: vireys­tila ei ole kummennut mutta suun terveys on. Lohtu­syönti on harventunut mutta sujuu myös ilman sokeria (mm. munuais­puun siementen). Isoimpana voittona pidän, että elämän­hallinnan tunnetta on piiru lisää ja itseinhoa kaikonnut.

Arkkiviholliseni tässä taistossa on suklaa sen kaikissa, rakastamissani muodoissa. Kaappiin on jäänyt tiu pääsiäis­munia, joita ajattelen usein.

Ollu pitkäselkänen talvi tämä. Nyt näyttäis viimein taittuvan niin että välilevyt rutisee.

Uusista lastenkirjoista on tuttua hellävarainen, kaikkihuomioiva kieli, yhtä pastellinsävyinen kuin teosten kuvituskin usein. Vaikka meillä tykätään siitäkin tyylilajista (Onni ja Aada, Toivo-sarja jne.), kylläpä virkisti Riitta Mäyrälän 1990 suomentama kirjanen Huli Hunskelista, jonka ”naapurissa asui Reima-jänis. Mölli otus. Kuuhki pusikossa eikä tajunnut mistään mitään.”

4-vuotias opettelee itälappia. Kysyin mitä mummilassa oli ruokana. ”Lohota. Mutta vain ukki söi nahakat.”

Kiinteistöyhtymäkumppanillani, lasteni äidillä, on tapana ennen avaamista ravistaa kaikkea, mikä on saattanut jääkaapissa tai jo kaupan hyllyllä ”laskeutua”. Joissain näistä elin- ym. tarvikepakkauksista ehkä lukeekin pienellä präntillä omskakas, mutta olen aika varma ettei kaikissa. Eikä ehtoisa puoliso ohjetta noudata vaan luultavasti jo lapsuudenkotona pinttynyttä tapaa.

Tiedätte ne hiljan paskotut kierrekorkit, jotka jäävät roiskeläpäksi kaadettavan substanssin tielle, jos ensinnäkään suostuvat avautumaan oikeasta saumasta? Pirkan päärynäsosetetra ei tässä yhtenä aamuna suostunut, joten pulssin kiihtymättä repäisin koko muoviosan huis vittuun, ja annostelin sosetta vaivatta pelkästä aukosta pahvissa.

Samana iltana Ravistaja oli huonolla tuulella jo valmiiksi, en muista mistä, ja teki lapsille puuroannoksia. Sattumoisin meillä tykätään kaurapuuron päällä… [musikki lakkaa] *päärynäsoseesta*. Jääkaapin ovi kävi, kuului voimallista lotinaa ja ”███ ███████!” En olisi ehtinyt väliin, vaikka olisin ollut samassa huoneessa, niin nopea tuo ranneliike on.

Näin tänä aamuna riekon puussa.

Eräänlainen #pädelmä tämäkin, sillä #riekko (Lagopus lagopus lagopus) ei yleensä istu (eikä seiso) oksalla. Kun viimeksi tätä todistin, oli 1990-luvun alku.

Ehkä sitä on tapahtunut myös tässä välillä, koskapa ainakin väitetysti* “riekko nousee tuiskun alla koivuun”, ja 30 vuoteen mahtuu monta riekkoa, tuiskua ja koivua.

*lähde: kaikkitietävät ukot kansalaisopiston puutöissä