Kategoria: sekalaiset

Aakkoselliset eläimet

Kesä­lo­malla on aikaa keskittyä olen­nai­seen: tulin laskes­kel­leeksi, että Kieli­toi­miston sana­kirjan yli sadas­ta­tu­han­nesta hakusa­nasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkos­jär­jes­tyk­sessä. Miele­töntä! Ja veikeää sattumaa, että ensim­mäinen tuol­lainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seit­semän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokai­sesta oikeasta vastauk­sesta :)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Aamu alkaa a:lla

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa kirjai­mis­tol­taan aakkos­jär­jes­tyk­sessä

  • aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa

  • ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.

Suomen kielen palindromisanat

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa palindro­meja eli molemmin päin samoja

Candida albicans
Sammas on Candida albicans ‑hiiva­sienen aiheut­tama, tart­tuva suun lima­kal­vojen tulehdus. 📷 James Heilman
  • ajaja,
  • ajat­taja,
  • akka,
  • ala,
  • ele,
  • enne,
  • imaami,
  • olo,
  • otto,
  • pop,
  • sadas,
  • sammas,
  • suuruus,
  • sylys,
  • sytytys,
    • Gobio gobio
    Töröt kuuluvat särki­ka­lojen (Cypri­nidae) heimoon.
  • syöp­pöys,
  • utu,
  • yty,
  • ämmä ja
  • ässä,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • taika,
  • takka,
  • talla,
  • tamma,
    • Echo Valley
    Echo Valleyn (1954–2011) tosi isot tissit. 📷 Glenn Francis
  • tapa,
  • tarra,
  • tee,
  • tii,
  • tiipii,
  • tiivis,
  • tikki,
  • tili,
  • tilli,
  • tippi,
  • tirri,
  • tissi,
  • tollo,
  • toto,
  • touko,
  • tukku,
  • tuntu,
  • turku,
  • tussu,
  • tuttu,
  • tykky,
  • tyly,
  • täry­jyrä,
  • tönö ja
  • törö

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa autioitua.

Blasé

It seemed to me that there was nothing new to be disco­vered ever again. Our society was utterly, ruinously deri­va­tive […]. We were the first human beings who would never see anyt­hing for the first time. We stare at the wonders of the world, dull-eyed, underw­helmed. Mona Lisa, the Pyra­mids, the Empire State Buil­ding. Jungle animals on attack, ancient icebergs collap­sing, volca­noes erup­ting. I can’t recall a single amazing thing I have seen first­hand that I didn’t imme­dia­tely refe­rence to a movie or TV show. A fucking commercial. You know the awful sing­song of the blasé: Seeeen it. I’ve lite­rally seen it all, and the worst thing […] is: The second­hand expe­rience is always better. The image is crisper, the view is keener, the camera angle and the soundt­rack mani­pu­late my emotions in a way reality can’t anymore. I don’t know that we are actually human at this point, those of us who are like most of us, who grew up with TV and movies and now the Internet. If we are betrayed, we know the words to say; when a loved one dies, we know the words to say. If we want to play the stud of the smart-ass or the fool, we know the words to say. We are all working from the same dog-eared script.

It’s a very difficult era in which to be a person, just a real, actual person, instead of a collec­tion of perso­na­lity traits selected from an endless automat of charac­ters.

(Gillian Flynn: Gone Girl)

Todennäköisin sana

Voidaan tutkia myös eri äänteiden esiin­ty­mis­to­den­nä­köi­syyttä eri ympä­ris­töissä. Esimer­kiksi suomessa k on kaik­kein yleisin sana­nal­kuinen äänne […]. Edel­leen voidaan tutkia myös ns. seuraan­toja eli sitä, millä toden­nä­köi­syy­dellä tiettyä äännettä seuraa jokin toinen tietty äänne. Esimer­kiksi suomessa sana­nal­kuisen k:n jäljessä seuraa useim­miten a, tämän jäljessä tulee toden­nä­köi­simmin n ja tätä seuraa enim­mäk­seen i. Näin voitai­siin sanoa, että ’suomen toden­nä­köisin sana’ on kani.

→ Kaisa Häkkinen: Kieli­tie­teen perus­teet (1994). Suoma­laisen Kirjal­li­suuden Seura, Tieto­lipas 133.