Oon, ootan, ootatan

Onkohan sanojen ”oon” ja ”ootan” suhde alun perin ollut sama kuin sanojen ”teen” ja ”teetän” on vieläkin? Ootta­mi­nenhan kuulostaa siltä, että laite­taan joku toinen olemaan (siis esim. paikal­laan sen aikaa kun itse tehdään). Onko voinut käydä kauan sitten Volgan taka­pen­killä sellainen semant­tinen napai­suus­käännös, että ”ootta­jasta” onkin tullut se, jota o(d)otetaan?

Japan

Olisipa Japani (ja japani) aikoi­naan jätetty suomen­ta­matta loppu-i:llä ja sen sijaan päätetty taivuttaa kuten hapan. Kansain­välisittäin meillä olisi nyt Suomi-Japan-seura jne., mutta yhtäkkiä umpi­härmään ”jappamalais­matkailijoita” puhu­massa “japanta”, joksi kään­tä­minen olisi “japat­ta­mista”. Olisi siinä Suomen Jappaman-suur­­lä­het­ti­läällä selit­te­le­mistä!

Pieni nokipoika

Pieni noki­poika vaan
uunin piip­puun katoaa.
Yhä ylös yrittää,
muttei pääse — sinne jää.

Pieni noki­poika vaan
alkaa kompos­toi­tu­maan.
Asukas käy etsi­mään
syytä löyh­kään hirveään.

Pieni noki­poika vaan
hormista pois vins­sa­taan.
Työnsä päätök­seen näin saa;
kukaan huuda ei: ”Hurraa!”

https://​www​.puuta​lo​baby​.fi/​p​i​e​n​i​-​n​o​k​i​p​o​i​k​a​-​v​a​a​n​-​m​i​s​t​a​-​k​e​rtoo/

Sytämen viisaus

laidun, laitume*
ydin, ytime*
sydän, sytäme*

Isovan­hem­pieni suku­pol­velle naljail­tiin, kun eivät kaikis­tellen taita­neet pehmeitä konso­nant­teja. Mutta heidän sytä­mensä viisaus taisi mennä pesu­veden mukana.

https://​www​.sss​.fi/​2​0​1​5​/​0​3​/​s​y​t​a​m​e​l​l​i​s​e​t​-​t​e​r​v​e​i​seni/