Minkähänlaisin kiertoilmauksin ne lintukirjoissa kuvailevat tuota meriharakan laulua? ”Kiivastahtinen, pitkään toistuva ’tu-vit’-säe”?
Kategoria: sekalaiset
Aakkoselliset eläimet
Kesälomalla on aikaa keskittyä olennaiseen: tulin laskeskelleeksi, että Kielitoimiston sanakirjan yli sadastatuhannesta hakusanasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä. Mieletöntä! Ja veikeää sattumaa, että ensimmäinen tuollainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seitsemän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokaisesta oikeasta vastauksesta :)
Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alkuperäisen julkaisun kommenteista.
Aamu alkaa a:lla
Kielitoimiston sanakirjan nomineista ovat yksikön nominatiivissa kirjaimistoltaan aakkosjärjestyksessä
- aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,
monikon nominatiivissa
- aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,
sekä verbeistä A-infinitiivin perusmuodossa
- ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.
Sivullinen
”Oletko lukenut paljon Camus’ta?”
”Sivullisen.”
Suklaasydän
”Mut pohjimmiltaan kukaties / on hänkin kauhee panomies” ♫
Suomen kielen palindromisanat
Kielitoimiston sanakirjan nomineista ovat yksikön nominatiivissa palindromeja eli molemmin päin samoja 
- ajaja,
- ajattaja,
- akka,
- ala,
- ele,
- enne,
- imaami,
- olo,
- otto,
- pop,
- sadas,
- sammas,
- suuruus,
- sylys,
- sytytys,
- syöppöys,
- utu,
- yty,
- ämmä ja
- ässä,
monikon nominatiivissa
- taika,
- takka,
- talla,
- tamma,
- tapa,
- tarra,
- tee,
- tii,
- tiipii,
- tiivis,
- tikki,
- tili,
- tilli,
- tippi,
- tirri,
- tissi,
- tollo,
- toto,
- touko,
- tukku,
- tuntu,
- turku,
- tussu,
- tuttu,
- tykky,
- tyly,
- täryjyrä,
- tönö ja
- törö
sekä verbeistä A-infinitiivin perusmuodossa autioitua.
Blasé
It seemed to me that there was nothing new to be discovered ever again. Our society was utterly, ruinously derivative […]. We were the first human beings who would never see anything for the first time. We stare at the wonders of the world, dull-eyed, underwhelmed. Mona Lisa, the Pyramids, the Empire State Building. Jungle animals on attack, ancient icebergs collapsing, volcanoes erupting. I can’t recall a single amazing thing I have seen firsthand that I didn’t immediately reference to a movie or TV show. A fucking commercial. You know the awful singsong of the blasé: Seeeen it. I’ve literally seen it all, and the worst thing […] is: The secondhand experience is always better. The image is crisper, the view is keener, the camera angle and the soundtrack manipulate my emotions in a way reality can’t anymore. I don’t know that we are actually human at this point, those of us who are like most of us, who grew up with TV and movies and now the Internet. If we are betrayed, we know the words to say; when a loved one dies, we know the words to say. If we want to play the stud of the smart-ass or the fool, we know the words to say. We are all working from the same dog-eared script.
It’s a very difficult era in which to be a person, just a real, actual person, instead of a collection of personality traits selected from an endless automat of characters.
Häävalssi
Love, love, love only me
all of our days from now on /
Dance only with me
till all our sweet music is gone
Flickan
Ei laulukilpailua ilman Flickan-korvamatoa. (Tyttö virkkoi: ”Mää oon syäny vattui.”)
Todennäköisin sana
Voidaan tutkia myös eri äänteiden esiintymistodennäköisyyttä eri ympäristöissä. Esimerkiksi suomessa k on kaikkein yleisin sananalkuinen äänne […]. Edelleen voidaan tutkia myös ns. seuraantoja eli sitä, millä todennäköisyydellä tiettyä äännettä seuraa jokin toinen tietty äänne. Esimerkiksi suomessa sananalkuisen k:n jäljessä seuraa useimmiten a, tämän jäljessä tulee todennäköisimmin n ja tätä seuraa enimmäkseen i. Näin voitaisiin sanoa, että ’suomen todennäköisin sana’ on kani.
→ Kaisa Häkkinen: Kielitieteen perusteet (1994). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 133.