Riekko puussa

Näin tänä aamuna riekon puussa.

Erään­lainen #pädelmä tämäkin, sillä #riekko (Lagopus lagopus lagopus) ei yleensä istu (eikä seiso) oksalla. Kun viimeksi tätä todistin, oli 1990-luvun alku.

Ehkä sitä on tapah­tunut myös tässä välillä, koskapa ainakin väite­tysti* “riekko nousee tuiskun alla koivuun”, ja 30 vuoteen mahtuu monta riekkoa, tuiskua ja koivua.

*lähde: kaik­ki­tie­tävät ukot kansa­lais­opiston puutöissä

Sytämen viisaus

laidun, laitume*
ydin, ytime*
sydän, sytäme*

Isovan­hem­pieni suku­pol­velle naljail­tiin, kun eivät kaikis­tellen taita­neet pehmeitä konso­nant­teja. Mutta heidän sytä­mensä viisaus taisi mennä pesu­veden mukana.

https://​www​.sss​.fi/​2​0​1​5​/​0​3​/​s​y​t​a​m​e​l​l​i​s​e​t​-​t​e​r​v​e​i​seni/

Tšadjärven hömpsy

Ennen lapsia, kun oli aikaa hurvi­tella, pidin hetken aikaa funk-aiheista blogia nimeltä Tšad­järven hömpsy. En siksi, että erityi­sesti pitäisin funkista, vaan jotta olisi olemassa

TŠADJÄRVEN HÖMPSY -FUŊKBLOGI,

täydel­linen pangrammi aakko­sista

ABDEFGHIJKLMŊNOPRSŠTUVYÄÖ,

joilla suomea äänne­tään. (Siis muuten perin­tei­sestä aakkos­tosta, mutta ilman ääntöön tarpeet­tomia kirjaimia CQWXZÅ ja täyden­net­tynä ängällä ja äššällä.)

Valas lasimaljassa

Luin kirjan! Maria Kata­ja­vuoren Valas lasi­mal­jassa oli puoleen­vä­liinsä asti niin aivo­ja­hi­ve­levän hyvä, että halusin naimi­siin kirjot­tajan kans. Virhee­töntä, tiivistä, älykästä, yhtä aikaa kaunista ja ronskia kieltä. Tärkiä aihe, ja johtoa­jatus niin hyvin perus­teltu ja kirkas, että tuli se semmonen ”just näinhän olen aina iteki ajatellu” -olo. (Vaikken oikiasti olekaan, sitä vain heti haluaa usko­tella kuulu­vansa samaan jengiin uuen idolinsa kans.)

Kirjan alku­puo­lisko esit­teli ongelman, loppu­puoli kirjot­tajan ehotuksia sen ratka­se­mi­seksi. Tuohon taite­koh­taan ihas­tuk­seni lopahti ku seinään, niin usko­mat­toman utoop­pisia ratkasut oli. Vaikken ees ole kovin kyyninen ihminen, tuntu että nuo ideat ostaak­seni minun pitäs olla ainaki 25 vuotta naii­vimpi.

Mari Palo

Mari Palo on niiiiiiiin ihana! Näitä tienoita ei yhtä tasokas musiikki­tarjonta monesti tavo­ta­kaan ku viime lauan­taina Sodan­kylän kirkon melkein täyen salin. Mahtavaa, että on Lapin kama­rior­kes­teri ja sen ansiosta maan paras, kaunein ja symp­piksin sopraano yhtäkkiä naapu­ri­kun­nassa visii­tillä. (Ja keväällä joku Olli Mustonen, nuin vain!)