Hiidenmaa

Ta­ka­na muu­ta­ma elä­mä­ni on­nel­li­sim­mis­ta päi­vis­tä. Us­ko­ma­ton­ta, että sii­tä on koh­ta viik­ko kun läh­din, unoh­din pas­si­ni ker­ran ja mel­kein myö­häs­tyin lau­tas­ta, jol­la olim­me Au­di­te-po­ru­kal­la aloit­ta­mas­sa mat­kaa Hii­den­maal­le. Se­kin on us­ko­ma­ton­ta, että kun Tal­lin­na oli sin­ne saa­pues­sam­me tul­van val­las­sa ja Hel­sin­gis­sä pa­lat­tuam­me kaa­to­sa­de, Hii­den­maal­la, Ka­la­nan pie­nes­sä ky­läs­sä, pais­toi kaik­ki­na päi­vi­nä au­rin­ko.