Reema

Jo pitkään jatku­neessa tila­päi­sessä mielen­häi­riössä menin irti­sa­no­maan vuokra­so­pi­muk­seni. Häätö­päivä on ensi kuun viimeinen, mutta kantanen tavarat karta­nolle jo paljon ennen sitä. Ei niin­kään pääl­lek­käi­syyk­sien kuin turhuuk­sien karsi­mi­seksi luvassa on myös irtai­miston reali­sointia, joten kannattaa pitää silmät auki hyvien tarjousten varalta. Lähim­pänä lähtöä lienee kirjoi­tus­pöy­täni.

Jos ei kerran sisältöä synny, ruka­taan muotoa. Keikarin uudet vaat­teet ovat tietenkin peräisin OSWD:stä ja valp­paimmat tunnis­ta­nevat templaatin tutuksi mummilan etusi­vulta. Arkiston kätköistä löytyy vielä tätä kirjoit­taes­sani vanhaa kökkö­font­tista ilmettä, mutta uudis­tusten tuulet lakais­sevat pian siel­läkin. Kaik­kien link­kien toimi­vuutta en ole tarkis­tanut, joten en ota vastuuta siitä, minne niitä klikaten joutuu.

P.S. Monta tuntia kului tänään tuki­hen­kilön kanssa etsien ja korjaten IE:n paljas­tamia koodin heik­kouksia, joiden suhteen FF ei ollut niin ronkeli, mutta onpahan nyt sitten viimeisen päälle validia koodia.

Haluaisin kertoa teille, että haluaisin kertoa teille, että haluaisin kertoa teille, että haluaisin kertoa teille, että haluaisin kertoa teille, että haluaisin kertoa teille, että…

http://​www​.footbag​.org/​e​v​e​n​t​s​/​s​h​o​w​/​1​0​9​7​7​85506

Linnan­juh­lien viral­linen etkoi­lu­mesta oli tänäkin itse­päi­syys­päi­vänä Tuomio­kirkko, jonne maamme koko poliit­tinen eliitti Mikko Alataloa myöten oli tullut fiilis­te­le­mään housebändi Domi­nanten rytmeihin.

Kun syön, minulla on oltava luke­mista. Kirjai­li­ja­ni­mistä ylivoi­maisia suosik­ke­jani ovat pitkään olleet herrat Guin­ness ja Disney, mutta viime aikoina olen löytänyt uudel­leen myös koti­maisen klas­sikon, Facta 2001 -tieto­sa­na­kir­ja­sarjan. Juonel­taan varsin pouk­koi­levan teoksen anti on sen kiin­nos­ta­vissa henki­lö­hah­moissa:

Kiho­vauh­konen, suom. taruo­lento, joka esiintyy mm. maail­man­lopun ennus­ta­jana.

Kiho­vauh­konen! Onko nauret­ta­vampaa taruo­lentoa keksitty? Tuohan on kuin suoraan Elimäen tarkoi­tuk­sesta. Kyllä oikean taruo­lennon kuuluisi olla edes vähän pelot­tava tai omata maagisia voimia, eikä vain pööpöillä ennus­ta­massa maail­man­loppua. Minkä lainen!

Laulu­yhtye Ändin bändi, kvar­tetti, jonka joku saattaa muistaa myös työni­mellä Neljä vyöruusua, Tähteen­lento tai Reskont­ra­punkti, on viimein saanut viral­lisen, lopul­lisen kutsu­ma­ni­mensä. Tuoma­riston mielestä kilpailu oli tällä kertaa poik­keuk­sel­lisen kova­ta­soinen ja valinta äärim­mäisen vaikea, joskin lopulta yksi­mie­linen. Nimi poimit­tiin vanhaan, hyväksi havait­tuun tapaan reper­tu­aa­rimme lyrii­koista ja oli monista lennok­kaista ehdo­tuk­sista lopulta se kaik­kein ensim­mäinen.

Selvisin eili­sestä LM:n väli­ko­keesta paremmin kuin pelkäsin. Kaksi ensim­mäistä tehtävää osasin ehkä täydel­li­sesti ja kolman­nes­takin puolet. Neljän­teen tehtä­vään söhersin täyttä paskaa, mutta vain koska joku homo oli kiel­tänyt tauluk­ko­kirjan ja siihen lyijy­ky­nällä tehdyt tarpeel­liset lisäykset. DI:n ensim­mäi­sestä väli­ko­keesta rohmusin 13/24 pistettä, jolla määrällä toises­takin olen heit­tä­mällä läpi.