Aakkoselliset eläimet

Kesä­lo­malla on aikaa keskittyä olen­nai­seen: tulin laskes­kel­leeksi, että Kieli­toi­miston sana­kirjan yli sadas­ta­tu­han­nesta hakusa­nasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkos­jär­jes­tyk­sessä. Miele­töntä! Ja veikeää sattumaa, että ensim­mäinen tuol­lainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seit­semän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokai­sesta oikeasta vastauk­sesta :)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Aamu alkaa a:lla

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa kirjai­mis­tol­taan aakkos­jär­jes­tyk­sessä

  • aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa

  • ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.

Mummilan albumeista

Lisäsin tänään kolmi­sen­kym­mentä uutta Suvannon-mummi­lani albu­meista skan­nattua kuvaa Flic­kriin. Osa niistä näkyy vain suku­lai­sil­leni, joten jos olet sellainen ja nämä muinais­muistot kiin­nos­tavat, pyydä minua ensin Flic­krissä kave­rik­sesi. Siellä on mm. Seppo potun­nos­tossa, Vilho lännen­mie­henä, herra Hupli nuorena teek­ka­rina ja hyvä väri­pot­retti Tapion isovan­hem­mista. Muutamat kuvatut ovat vielä tunnis­ta­matta, harmi kyllä tämä kansi­kuvan karva­lak­ki­lä­he­tys­tökin koko­naan.

Suomen kielen palindromisanat

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa palindro­meja eli molemmin päin samoja

Candida albicans
Sammas on Candida albicans ‑hiiva­sienen aiheut­tama, tart­tuva suun lima­kal­vojen tulehdus. 📷 James Heilman
  • ajaja,
  • ajat­taja,
  • akka,
  • ala,
  • ele,
  • enne,
  • imaami,
  • olo,
  • otto,
  • pop,
  • sadas,
  • sammas,
  • suuruus,
  • sylys,
  • sytytys,
  • Gobio gobio
    Töröt kuuluvat särki­ka­lojen (Cypri­nidae) heimoon.
  • syöp­pöys,
  • utu,
  • yty,
  • ämmä ja
  • ässä,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • taika,
  • takka,
  • talla,
  • tamma,
  • Echo Valley
    Echo Valleyn (1954–2011) tosi isot tissit. 📷 Glenn Francis
  • tapa,
  • tarra,
  • tee,
  • tii,
  • tiipii,
  • tiivis,
  • tikki,
  • tili,
  • tilli,
  • tippi,
  • tirri,
  • tissi,
  • tollo,
  • toto,
  • touko,
  • tukku,
  • tuntu,
  • turku,
  • tussu,
  • tuttu,
  • tykky,
  • tyly,
  • täry­jyrä,
  • tönö ja
  • törö

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa autioitua.

Blasé

It seemed to me that there was nothing new to be disco­vered ever again. Our society was utterly, ruinously deri­va­tive […]. We were the first human beings who would never see anyt­hing for the first time. We stare at the wonders of the world, dull-eyed, underw­helmed. Mona Lisa, the Pyra­mids, the Empire State Buil­ding. Jungle animals on attack, ancient icebergs collap­sing, volca­noes erup­ting. I can’t recall a single amazing thing I have seen first­hand that I didn’t imme­dia­tely refe­rence to a movie or TV show. A fucking commercial. You know the awful sing­song of the blasé: Seeeen it. I’ve lite­rally seen it all, and the worst thing […] is: The second­hand expe­rience is always better. The image is crisper, the view is keener, the camera angle and the soundt­rack mani­pu­late my emotions in a way reality can’t anymore. I don’t know that we are actually human at this point, those of us who are like most of us, who grew up with TV and movies and now the Internet. If we are betrayed, we know the words to say; when a loved one dies, we know the words to say. If we want to play the stud of the smart-ass or the fool, we know the words to say. We are all working from the same dog-eared script.

It’s a very difficult era in which to be a person, just a real, actual person, instead of a collec­tion of perso­na­lity traits selected from an endless automat of charac­ters.

(Gillian Flynn: Gone Girl)