Ravistus

Kiinteistöyhtymäkumppanillani, lasteni äidillä, on tapana ennen avaamista ravistaa kaikkea, mikä on saattanut jääkaapissa tai jo kaupan hyllyllä ”laskeutua”. Joissain näistä elin- ym. tarvikepakkauksista ehkä lukeekin pienellä präntillä omskakas, mutta olen aika varma ettei kaikissa. Eikä ehtoisa puoliso ohjetta noudata vaan luultavasti jo lapsuudenkotona pinttynyttä tapaa.

Tiedätte ne hiljan paskotut kierrekorkit, jotka jäävät roiskeläpäksi kaadettavan substanssin tielle, jos ensinnäkään suostuvat avautumaan oikeasta saumasta? Pirkan päärynäsosetetra ei tässä yhtenä aamuna suostunut, joten pulssin kiihtymättä repäisin koko muoviosan huis vittuun, ja annostelin sosetta vaivatta pelkästä aukosta pahvissa.

Samana iltana Ravistaja oli huonolla tuulella jo valmiiksi, en muista mistä, ja teki lapsille puuroannoksia. Sattumoisin meillä tykätään kaurapuuron päällä… [musikki lakkaa] *päärynäsoseesta*. Jääkaapin ovi kävi, kuului voimallista lotinaa ja ”███ ███████!” En olisi ehtinyt väliin, vaikka olisin ollut samassa huoneessa, niin nopea tuo ranneliike on.

Riekko puussa

Näin tänä aamuna riekon puussa.

Eräänlainen #pädelmä tämäkin, sillä #riekko (Lagopus lagopus lagopus) ei yleensä istu (eikä seiso) oksalla. Kun viimeksi tätä todistin, oli 1990-luvun alku.

Ehkä sitä on tapahtunut myös tässä välillä, koskapa ainakin väitetysti* “riekko nousee tuiskun alla koivuun”, ja 30 vuoteen mahtuu monta riekkoa, tuiskua ja koivua.

*lähde: kaikkitietävät ukot kansalaisopiston puutöissä