Kategoria: kerronta

Onnit­te­lumme!
Teknil­linen korkea­koulu on hyväk­synyt Teidät uuden tutkin­to­ra­ken­teen mukai­seen, yllä mainit­tuun tutkinto-ohjel­maan opis­ke­li­jaksi…

Tätä osasin ounas­tel­lakin. Mitähän minusta tällä kertaa tulee isona?

Onneksi en sentään reagoi mahal­lani, niin kuin toiset, tai pääki­pui­le­malla. Pieni kiusa tämä niihin nähden on.

Kilpi­aavan laidalla kasva­neena luulin olevani karais­tunut sääs­kiin, mutta ilmei­sesti joko immuu­ni­jär­jes­tel­mäni on vallan urba­ni­soi­tunut tai sitten Itä-Suomen sääs­killä on tujummat anti­koa­gu­lantit suupie­lis­sään, koskapa taas sain sieltä tuliai­siksi näitä. Arvatkaa raa-vitut­taako.

Viime keski­viik­kona oli tähä­nas­tisen kvar­tet­tiu­rani hienoin keikka. Laulu­yhtye Boston Beans oli kutsuttu Suomen vanhimman purjeh­dus­seuran tiloihin Helsingin Valko­saa­reen viih­dyt­tä­mään Teknil­lisen korkea­koulun vetämän kansain­vä­lisen CIRA2005-konfe­renssin osal­lis­tujia. Tapah­tumaa järjes­tel­leelle toimi­kun­nalle meitä oli tiennyt suosi­tella herra M. Maasalo, joka myös vastasi itse tilai­suu­dessa osuu­temme juon­nosta. Meiltä oli erityi­sesti pyydetty suoma­lais­kan­sal­lista musiikkia, mutta koska reper­tu­aa­rimme on mitä on, pyynnön toteut­tikin M. nerok­kailla spii­keil­lään, jotka sitoivat sekaisen ohjel­mamme sini­val­koi­seksi siker­mäksi tangoa, viinaa, kahvia ja melan­ko­liaa — vaaku­nae­läin­tä­kään unoh­ta­matta.

Siirsin albumit ynnä muut vasem­malle pals­talle ja ärmäisin kalen­te­rini julki tuohon oikealle. Varmaan että tuleekin olemaan ajan tasalla kun origi­naali on Sunbir­dissä ja pape­ri­ver­sio­takin pitäisi yllä­pitää. Suun­nit­telen koko­naan uutta blogia WordPres­sillä tai Blog­ge­rilla, tämä on niin vanha ja ruma. Ai niin ja poistin ristikot, ostakaa Kirppu.

Hassua! Ei se, että olen edel­lisen merkinnän päiväyk­sestä päätellen lukenut samaa Calvinoa kohta kolme viikkoa, vaan se, että päätin, että luku­pro­jek­tini seuraava teos on Dosto­jevskin Rikos ja rangaistus jo ennen kuin olin aloit­ta­nut­kaan tätä kirjaa, jossa nyt, sivulla 188 plagioi­daan (tari­nassa, ei oikeasti) tuota nimen­omaista venä­läistä kalash­nikkoa! Suosit­te­lee­kohan Raskol­nikov minulle Eddingsiä?

Yritän elvyttää luku­har­ras­tus­tani. Tai parem­minkin herättää sen kuol­leista. Aion lukea yhden kirjan kullakin aakko­sella, suku­ni­mel­tään tai nimi­mer­kil­tään, alka­valta kirjai­li­jalta, ja edetä aakkos­jär­jes­tyk­sessä. Olen jo lukenut Agape­tuksen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin sekä James Matthew Barrien Peter Panin, joka päihitti Dan Brownin Da Vinci -koodin ajan­koh­tai­suu­tensa vuoksi. Yöpöy­dällä on nyt Italo Calvinon Jos talviyönä matka­mies, jonka joskus vuosia sitten aloitin, mutten muis­taak­seni koskaan lukenut loppuun.

Velj­mie­helle tapahtuu.

Pala kynttä tai jotain muuta kovaa oli piilou­tunut Zippy-näppäi­mis­töni m-kirjaimen alle. Koska näppäinten väli oli liian ahdas pinse­teille, turvau­duin imuriin. Kynnen­pa­lanen singah­tikin rööriin kuin unelma, mutta sitten huomasin g-kirjaimen alla kohta­lok­kaan muna­karvan. Välit­tö­mästi siir­ret­tyäni imurin suun sen kohdalle koko näppäi­mistö ponnahti ilmaan ja kyseinen g-nappi avautui kuin marga­rii­ni­pa­ketin kansi. Lieneekö imu vienyt mennes­sään jousen vai minkä, mutta pikku g lepäsi pohjassa eikä reagoinut paina­mi­seen. Nooh, ”hajosi käytössä”, ajat­telin ja toimitin näppäi­mistön tänään kaup­paan, josta sen muutama viikko sitten ostin. Koska tuote ei enää kuulunut vali­koi­miin, sain rahani takaisin.