Mantan kanssa matkalla

Kymmenen ja puolen tunnin juna­matkasta alle kaksi jäljellä. Sain huhti–kesä­kuun kirjan­pidon valmiiksi ja alvit laskettua, ilmoitettua ja maksettua. Seura­koira ei ole yhtään niin stressissä kuin pitkillä auto­matkoilla, on jopa suostunut syömään ja juomaan. Oulun aseman liepeillä, molempien pissa­tauolla, astuin koko kengän­pohjan leveydeltä (jonkun muun) kakkaan. Soraan, nurmeen ja junan vessan hanan alla hinkuttamisen jälkeenkin vieno tuoksu leijailee kanssa­matkustajien ilona.

Mustavalkoinen, pitkähkökarvainen porokoira makaa mahallaan InterCityn päivävaunun lattialla istuinrivien välissä. Vieressä on Lidlin jäätelörasia vesikupin virassa ja kakkaa hieronut Joe Nimble -merkkinen jalkine.

Sadas eläinlaji

Ruoko­lahden kirkko­maan kivi­aidalle laskeutunut tumma­papu­rikko oli sadatta tänä vuonna havaitsemaani lajia eläimiä. Tai siis sadatta lajilleen tunnistamaani tai tunnistuttamaani, onhan havaituista moni (tiira, haukka, pikku­jyrsijä, mittari, pienemmistä öttiäisistä puhumattakaan) jäänyt myös määrittämättä.

Sadasta lajista lintuja oli 66, joista neljä ääni­havaintoja, nisäkkäitä 15, hyönteisiä 13, kaloja 5 ja matelijoita 1 (sisi­lisko).

Komposti kasvimaalle

Meillä on ulkorakennuksessa kaksi itse tehtyä, lähemmäs tuhannen litran lämpö­komposti­laatikkoa, jotka on kahdeksan vuoden asumisen aikana tyhjennetty vain kahdesti. Eikä kummallakaan kerralla siksi, että ne olisivat täyttyneet, vaan koska on tullut tilaisuus käyttää niiden valmis sisältö kokonaan. Tänään kohde oli noin kahden aarin kasvi­maa, jolla hiki hatussa kahteen kertaan lapioitu perä­kärryllinen komposti­multaa näytti lähinnä ripotteelta.

Ripotteen koostumuksen perusteella vannotimme, että jatkossa meillä murskataan munan­kuoret ennen kompostointia (niin kuin kuulemma jo köksän­tunneilla on opetettu) ja lajitellaan seka­jätteeksi luut, puiset pullon­korkit sekä avokadojen ja simpukoiden kuoret.

Pelkosenniemen keskipiste

Kiinnostaisi tietää, missä on koti­kuntani Pelkosen­niemen maan­tieteellinen keski­piste. Ohjeen avulla sen laskeminen ilmeisesti onnistuisi, jos kunta­rajat saisi jostain SVG:nä. Wikipediasta löytyy kyllä SVG-muotoisia Suomen karttoja, joissa kaikkien kuntien rajat näkyvät, mutta niistä ei taida saada (ainakaan minun taidoillani) yksittäistä kuntaa erilleen. Osaisiko joku GIS-nörtti auttaa?

Varpu Salama

Vaimo löysi aamulla vintiltä vainajan. Sinne varastoituja lasten­rattaita ei siis ollutkaan kevät­talvella tahrinut kakkaan kukaan piha­ruokinta­paikan vakio­vieraista vaan ”Varpu Salama”. Esikoisen, 6, nimeämä ja lajilleen ilman lintu­kirjaa (!) tunnistama yön kulkija laskettiin illalla maan poveen herra puna­tulkun viereen ”Tuu tuu tupakkarullan” sävelin.

Harmaan ja valkoisen kirjava, puolukanvarvuin koristeltu pieni lintu makaa männynhavuvuoteella hiekkaisen kuopan pohjalla.

Tuhat leuanvetoa

Asetin reilu kuukausi sitten itselleni tavoitteen tehdä sadan päivän aikana tuhat leuan­vetoa. Otteen suunta vapaa, samoin toistojen määrä sarjaa ja sarjojen määrä päivää kohti, kunhan aika­taulu pitää. Ja on pitänytkin: eilen oli 34. päivä ja 341 vetoa tehtynä.

Vaan kas paskat, viikon­loppuna alkoi vasenta olka­päätä juilia. Pidin kaksi vapaa­päivää, joihin oli varaa, mutta eilisen sarjan jäljiltä olka­pään etuosa on niin arka liikkeelle, että kahvi­kupin nosto sattuu.