Metsänmakuri

Luin lapsena paljon enemmän ku nykysin, ja syksyt kävellä lenttasin isäni perässä linnun­pyynnissä ja hirvi­mettällä. Tuosta yhistelmästä huolimatta en koskaan innostunu erä­kirjallisuuesta. Ristikoista olin kyllä oppinu nimen Unto Ek ja jostaki senki, että se oli Sallasta, mutta niillä tiioin elin elännettäni viime syksyn Pyhä Sana ‑festareihin asti. Sielä ruti­lakoninen Tuomo Pirtti­maa kerto sala­kaataja Ekin elämästä niin kiehtovasti, että päätin ottaa selvää tykkäisinkö tämän kirjoista.

No tämä Metsän­makuri (1990) ainaki oli hyvä! Ei aivan niin Bukowskia ku oletin, vaikka pontikka mainitaanki melkein joka tarinassa, mutta oma­perästä, tivis­kielistä ja mehevän täkäläistä. Samoja ansioita ku Tervon ekoissa, joista tykkään hulluna. Varasin heti perään sekä Hirven­tappo­paikan (1984) että Ekistä kertovan Pirtti­maan kirjan Lyijy­kausi (2026), joka on saanu hyvin palsta­tilaa paikallis­lehissä.

Unto Ekin kirjan Metsänmakuri (WSOY 1990) kansi, jonka kuvituksessa hirvisonni astelee sumuista jängänlaitaa.

Moni­osaisimmat yhdys­sanat

Kotuksen yllä­pitämän nyky­suomen sana­listan moni­osaisimmat yhdys­sanat ovat drive-in-elo­kuva­teatteri, käen­kaali-oravan­marja­tyyppi, maa­seutu­elin­keino­piiri ja yli­oppilas­tutkinto­lauta­kunta. Tehkää tällä tiedolla mitä tahdotte.

Useampiosaisia listalla ei ole, mutta NB ennen kuin lähestytte kWh-mittareinenne: mainittu ”[s]ana­lista ei ole tyhjentävä tai normatiivinen luettelo suomen kielen sanoista” (kotus.fi/sanakirjat/kielitoimiston-sanakirja/nykysuomen-sana-aineistot/nykysuomen-sanalista).