Olin päivähoidossa monissa eri paikoissa, joitain aikoja saman rivitalon Sirpalla. Kerran Sirpa oli kaatamassa lasiini maitoa. Kun maitoa oli mielestäni tarpeeksi, siirsin lasin nopeasti sivuun. Niinhän vesihanan altakin siirretään. Maitoa kaatui tietysti pöydälle, ja Sirpa läksytti minua. En muista sainko häntä ymmärtämään, etten ollut tehnyt temppua ilkeyttäni. Olin vain daiju sillä tavalla kuin lapset ovat.
Toisen kerran väitin Sirpalle, että olin oppinut seisomaan käsilläni. ”No näytä”, Sirpa sanoi. Nousin sohvalta olohuoneen matolle käsinseisontaan ja jatkoin samaa vauhtia tikkusuorana selälleni maahan. Yritin itkeä, mutta pallea kramppasi niin, etten saanut ilmaa.