Muistelma 8

On kuoron vuosi­juhla lääkis­läisten tilassa Sörnäisten ranta­tiellä ehkä vuonna 2006. Ilta on lopuil­laan ja seison yksin parvek­keella kaihoten — varmaan taas jota­kuta mene­tettyä entistä. Hetki yrittää tarttua minuun sopraa­nona, joka kävelee taak­seni ja kysyy, olenko kunnossa. Kysy­mystä seuraa ylis­tävä kuvailu siitä, miltä tummassa puvus­sani juuri näytin, kun seisoin yksin parvek­keella kaihoten.

Juttu jatkuu, juhlat loppuvat, ja jonkin ajan kuluttua olemme kahdes­taan pysä­killä odot­ta­massa hänen bussiaan kotiin. Ensim­mäistä kertaa elämäs­säni joku vonkaa minua yöksi luok­seen. Sävy on niin suora ja juhla­meikki jo niin kärsinyt, että tunnen vetoa vain pois koko tilan­teesta. Palturia ja pajun­köyttä puhu­malla se lopulta onnis­tuukin, ja jonain myöhem­pänä päivänä saan pahoit­te­levan teks­tarin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *