Mölli otus

Uusista lasten­kir­joista on tuttua hellä­va­rainen, kaik­ki­huo­mioiva kieli, yhtä pastel­lin­sä­vyinen kuin teosten kuvi­tuskin usein. Vaikka meillä tykä­tään siitäkin tyyli­la­jista (Onni ja Aada, Toivo-sarja jne.), kylläpä virkisti Riitta Mäyrälän 1990 suomen­tama kirjanen Huli Huns­ke­lista, jonka ”naapu­rissa asui Reima-jänis. Mölli otus. Kuuhki pusi­kossa eikä tajunnut mistään mitään.”

Pieni nokipoika

Pieni noki­poika vaan
uunin piip­puun katoaa.
Yhä ylös yrittää,
muttei pääse — sinne jää.

Pieni noki­poika vaan
alkaa kompos­toi­tu­maan.
Asukas käy etsi­mään
syytä löyh­kään hirveään.

Pieni noki­poika vaan
hormista pois vins­sa­taan.
Työnsä päätök­seen näin saa;
kukaan huuda ei: ”Hurraa!”

https://​www​.puuta​lo​baby​.fi/​p​i​e​n​i​-​n​o​k​i​p​o​i​k​a​-​v​a​a​n​-​m​i​s​t​a​-​k​e​rtoo/

Ravistus

Kiin­teis­töyh­ty­mä­kump­pa­nil­lani, lasteni äidillä, on tapana ennen avaa­mista ravistaa kaikkea, mikä on saat­tanut jääkaa­pissa tai jo kaupan hyllyllä ”laskeutua”. Jois­sain näistä elin- ym. tarvi­ke­pak­kauk­sista ehkä lukeekin pienellä prän­tillä omskakas, mutta olen aika varma ettei kaikissa. Eikä ehtoisa puoliso ohjetta noudata vaan luul­ta­vasti jo lapsuu­den­ko­tona pint­ty­nyttä tapaa.

Tiedätte ne hiljan paskotut kier­re­korkit, jotka jäävät rois­ke­lä­päksi kaadet­tavan subs­tanssin tielle, jos ensin­nä­kään suos­tuvat avau­tu­maan oikeasta saumasta? Pirkan pääry­nä­so­se­tetra ei tässä yhtenä aamuna suos­tunut, joten pulssin kiih­ty­mättä repäisin koko muoviosan huis vittuun, ja annos­telin sosetta vaivatta pelkästä aukosta pahvissa.

Samana iltana Ravis­taja oli huonolla tuulella jo valmiiksi, en muista mistä, ja teki lapsille puuroan­noksia. Sattu­moisin meillä tykä­tään kaura­puuron päällä… [musikki lakkaa] *pääry­nä­so­seesta*. Jääkaapin ovi kävi, kuului voimal­lista lotinaa ja ”███ ███████!” En olisi ehtinyt väliin, vaikka olisin ollut samassa huoneessa, niin nopea tuo ranne­liike on.

Riekko puussa

Näin tänä aamuna riekon puussa.

Erään­lainen #pädelmä tämäkin, sillä #riekko (Lagopus lagopus lagopus) ei yleensä istu (eikä seiso) oksalla. Kun viimeksi tätä todistin, oli 1990-luvun alku.

Ehkä sitä on tapah­tunut myös tässä välillä, koskapa ainakin väite­tysti* “riekko nousee tuiskun alla koivuun”, ja 30 vuoteen mahtuu monta riekkoa, tuiskua ja koivua.

*lähde: kaik­ki­tie­tävät ukot kansa­lais­opiston puutöissä

Sytämen viisaus

laidun, laitume*
ydin, ytime*
sydän, sytäme*

Isovan­hem­pieni suku­pol­velle naljail­tiin, kun eivät kaikis­tellen taita­neet pehmeitä konso­nant­teja. Mutta heidän sytä­mensä viisaus taisi mennä pesu­veden mukana.

https://​www​.sss​.fi/​2​0​1​5​/​0​3​/​s​y​t​a​m​e​l​l​i​s​e​t​-​t​e​r​v​e​i​seni/