Kategoria: sekalaiset

Anagrammi plus yksi

Anagrammi plus yksi on Kirppu-risti­koihin keksitty tehtävä, jossa viisi 4–8-kirjaimista ratkai­susanaa päätel­lään niukoista vihjeis­tään niin, että peräk­käi­sistä sanoista seuraavan on aina koos­tut­tava edel­lisen kirjai­mista sekä yhdestä uudesta. Hävyt­tömän pitkien sanojen suomessa tuol­lainen viiden sarja ei suin­kaan ole pisin mahdol­linen, mutta mitä pitem­mäksi ketju kasvaa, sitä vaikeam­maksi kirjainten sekoit­telu käy sekä ratko­jalle että laati­jalle ja sitä luul­ta­vam­maksi, että ainakin jotkut sanoista muis­tut­tavat liiaksi toisiaan.

Alla ovat vihjeet pisim­pään tähän mennessä löytä­määni anagrammi plus yksi -ketjuun, jossa kaikki ratkai­susanat ovat riit­tävän uniik­keja ja ristik­ko­kel­poisia eli kaik­kien tuntemia, perus­muo­toisia nomi­neja tai verbejä. Numero sulkeissa on kirjainten määrä. Oikeita vastauksia ei ole pakko keksiä pituus­jär­jes­tyk­sessä, hyppiäkin saa. Jokai­selle sellaisen ensin kerto­valle tarjoan tuutin tai tuopin!

1. melko varmasti mies (3)
2. sen setä teurastaa (4)
3. tolpalta tavoi­tettu (5)
4. nyrpeiden nakke­lemia (6)
5. jänönkin pant­taa­minen (7)
6. päämajan upsee­reista (8)
7. tyyny poskea vasten (9)
8. hukkuvan pienin murhe (10)
9. eivät auta loukusta (11)
10. Iranin pohjois­naa­puri (12)
11. kuuluu Sylvian häkistä (13)
12. kään­tä­misiä suku­kie­lelle (14)
13. kasvaa satoja prosent­teja (15)
14. vilk­kainta kasvu­kes­kuk­sissa (16)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Aakkoselliset eläimet

Kesä­lo­malla on aikaa keskittyä olen­nai­seen: tulin laskes­kel­leeksi, että Kieli­toi­miston sana­kirjan yli sadas­ta­tu­han­nesta hakusa­nasta vain 82:n kirjaimet ovat aakkos­jär­jes­tyk­sessä. Miele­töntä! Ja veikeää sattumaa, että ensim­mäinen tuol­lainen sana on ’aamu’ ja viimeinen ’yö’. Mutta mitkä kuusi seit­semän eläintä mahtuvat niiden väliin? Tarjoan jätskin jokai­sesta oikeasta vastauk­sesta :)

Lisätty 17. 9. 2017: oikeat vastaukset löytyvät alku­pe­räisen julkaisun kommen­teista.

Aamu alkaa a:lla

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa kirjai­mis­tol­taan aakkos­jär­jes­tyk­sessä

  • aamu, aamuyö, abi, ahjo, aho, aimo, ainu, ajo, ajopuu, ajos, akku, almu, ammu, ampu, annos, apu, asu, deeku, degu, demo, ego, ehiö, ehjä, elo, emo, emu, emä, eno, epuu, ersä, erä, essu, etu, evä, fiksu, gnuu, hiillos, hillo, himo, hippu, hitu, hoppu, ikä, ilo, imu, isä, itu, itä, jää, jöö, kopsu, korsu, koru, kuu, kyy, köö, loppu, loppuyö, loru, luu, norsu, puu, pyy, pää, suu, syy, sää, työ, vyö ja yö,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • aalto, abi, ahjo, aho, ajo, anto, demo, ego, elo, emo, eno, hiilto, hillo, himo, ilo, into ja koko,

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa

  • ehtyä, eksyä, elpyä, elää, entää, estyä, estää, hiiltyä, hiiltää, hirttyä, hirttää, inttää ja itää.

Suomen kielen palindromisanat

Kieli­toi­miston sana­kirjan nomi­neista ovat yksikön nomi­na­tii­vissa palindro­meja eli molemmin päin samoja

Candida albicans
Sammas on Candida albicans ‑hiiva­sienen aiheut­tama, tart­tuva suun lima­kal­vojen tulehdus. 📷 James Heilman
  • ajaja,
  • ajat­taja,
  • akka,
  • ala,
  • ele,
  • enne,
  • imaami,
  • olo,
  • otto,
  • pop,
  • sadas,
  • sammas,
  • suuruus,
  • sylys,
  • sytytys,
    • Gobio gobio
    Töröt kuuluvat särki­ka­lojen (Cypri­nidae) heimoon.
  • syöp­pöys,
  • utu,
  • yty,
  • ämmä ja
  • ässä,

monikon nomi­na­tii­vissa

  • taika,
  • takka,
  • talla,
  • tamma,
    • Echo Valley
    Echo Valleyn (1954–2011) tosi isot tissit. 📷 Glenn Francis
  • tapa,
  • tarra,
  • tee,
  • tii,
  • tiipii,
  • tiivis,
  • tikki,
  • tili,
  • tilli,
  • tippi,
  • tirri,
  • tissi,
  • tollo,
  • toto,
  • touko,
  • tukku,
  • tuntu,
  • turku,
  • tussu,
  • tuttu,
  • tykky,
  • tyly,
  • täry­jyrä,
  • tönö ja
  • törö

sekä verbeistä A-infi­ni­tiivin perus­muo­dossa autioitua.

Blasé

It seemed to me that there was nothing new to be disco­vered ever again. Our society was utterly, ruinously deri­va­tive […]. We were the first human beings who would never see anyt­hing for the first time. We stare at the wonders of the world, dull-eyed, underw­helmed. Mona Lisa, the Pyra­mids, the Empire State Buil­ding. Jungle animals on attack, ancient icebergs collap­sing, volca­noes erup­ting. I can’t recall a single amazing thing I have seen first­hand that I didn’t imme­dia­tely refe­rence to a movie or TV show. A fucking commercial. You know the awful sing­song of the blasé: Seeeen it. I’ve lite­rally seen it all, and the worst thing […] is: The second­hand expe­rience is always better. The image is crisper, the view is keener, the camera angle and the soundt­rack mani­pu­late my emotions in a way reality can’t anymore. I don’t know that we are actually human at this point, those of us who are like most of us, who grew up with TV and movies and now the Internet. If we are betrayed, we know the words to say; when a loved one dies, we know the words to say. If we want to play the stud of the smart-ass or the fool, we know the words to say. We are all working from the same dog-eared script.

It’s a very difficult era in which to be a person, just a real, actual person, instead of a collec­tion of perso­na­lity traits selected from an endless automat of charac­ters.

(Gillian Flynn: Gone Girl)