Talvella 1986–1987 opettelin kirjottamaan Pelkosenniemen päiväkodin kellarissa. Muistossa, joka on yks varhasimpiani, on käytävän alkupään seinällä taulu ja sen eessä iso laari kirjainpalikoita, joita voi kiinnittää tauluun. Sanoja saa tietenki tehtyä vaakaan tai pystyyn niin ku ristikoissa, ja olen tohkeissani kirjainten ja niien yhistelmien ehtymättömältä tuntuvasta määrästä. En muista kenenkään muun ikinä leikkineen taululla, enkä muista päiväkodista mitään muuta lelua.
Nyt Pelkosenniemellä on uus päiväkoti, ja vanhan kaikkia neljää kerrosta tyhjennetään tavarasta — toivon mukaan saneerauksen eikä purkamisen eeltä. Eilen oli kirppari, josta V. kävi aamulla ostamassa kasan kirjoja ja aikaa kestäneitä leluja ja varaamassa lipaston, jota ei jaksanu kantaa. Minun piti käyä iltapäivällä vain voimailemassa se kyytiin, mutta kulutushysteria iski ku vaikka mitä ihmettä oliki vielä jäljellä (ml. sokeien domino) ja hinta omavalintainen.
Tein jo lähtöä, ku silmiin osu sekalaisten lelujen hyllyssä muovilaatikollinen kirjainpalikoita. Tunnistin ne saman tien ja täysin varmasti samoiksi, joista olin koonnu sanoja viimeksi 36 vuotta sitte! Kysyin onkohan tauluki ehkä tallessa, ja neuvoivat ettimään sieltä, missä olin sen viimeksi nähny. En ollu tajunnukaan että kellariki oli myyntitilaa, ja palikoien avaama memory lane johti kohta em. käytävän alkupäähän, jonka hajuki oli, helekatti vie, tallessa tuola korvienvälisessä mönjässä.
Taulua ei ollu siinä missä sen olin 1987 nähny. Kiersin kaikki huoneet ja aloin jo luopua, varsinki ku en ees muistanu minkä väristä tai kokosta asiaa etin. Vaan enköhän viimisen sopen ylähyllyltä, muun tavaran alta, äkänny kapeina viiruina nuo kuvassa näkyvät kaks punasta levyä. Ne on se taulu: neljä Duplo-alustaa leikattuna ja liimattuna kahelle jäykälle levylle, kulmissa reiät järeille ruuveille. (Levyt on painavat ja kellarissa rapatut seinät.)
”Minäpä teen isi ristikon”, sano poika <3
