Iltalueksin 1952 painetun “Uusin tieto luonnosta ja ihmisestä” -kirjasarjan 1. osaa ja nautin sen vanhasta, värikkäästä kielestä. L. Hirvensalon käännöksestä on nykyinen tietosanakirjamaisuus kaukana, mutta koukeroisissakin virkkeissä kuultaa ajatus kirkkaana. Verbien refleksiivitaivutus on vielä voimissaan, samoin moni kelpo, sittemmin unohdettu uudissana. ”Puhtaan dikumariinin valmistus on osoittautunut sekä helpoksi että halvaksi ja sitä voidaan antaa kiekkosina” (s. 174). Kiekkosina!
”Harmaa kaihi estää valon pääsemästä verkkokalvoon, ja tämä este on poistettavissa leikkauksen avulla. Keskiajalla tuollaiset leikkaukset olivat erikoisten »kaihenpistäjien» ammattina. Nämä yrittivät hienolla neulalla työntää »kaihea» lasiaisnesteessä alaspäin ja taaksepäin.” Kaihea!