lampaannahkasaappaat (20)
hellehepeneet (13)
riisiviinidrinkki (17)
homopornoshow (13)
punkunkulutus (13)
pystysynnytys (13)
päähänpälkähtävä (16)
pöllönpönttö (12)
Pälkähtääkö päähäsi pitempiä tai yhtä pitkiä mutta parempia? Ilahtuisin ehdotuksista.
Nelivuotiaan luontohavainto päiväkotimatkalta: ”Ensin minä että olisko se lintu, sitte että olisko se pikku kenguru, mutta sitte minä huomasin että se oliki jänis. Ku kenguruthan asuu aavikolla.”
– Kumpi on parempaa, viili vai skyr?
– Viili.
– Skyrpä!
Luin kirjan! Ei tulle kellenkään uutisena, että Iida Turpeisen Elolliset on hieno teos, mutta kerronpa silti. Jopa paras niin pitkään aikaan lukemistani, etten enää muista, mikä olisi viimeksi tehnyt yhtä suuren vaikutuksen. Vain samaa vioin kuin monta muuta painotuotetta nykyään lukiessani: miten vaikeaa on oikoluinten käyttö kirjoitusvirheitten kitkentään? Tästäkin muuten niin kauniskielisestä kirjasta löysin ikänäköisillä silmilläni ja erityisesti etsimättä kolme.
Onkohan sanojen ”oon” ja ”ootan” suhde alun perin ollut sama kuin sanojen ”teen” ja ”teetän” on vieläkin? Oottaminenhan kuulostaa siltä, että laitetaan joku toinen olemaan (siis esim. paikallaan sen aikaa kun itse tehdään). Onko voinut käydä kauan sitten Volgan takapenkillä sellainen semanttinen napaisuuskäännös, että ”oottajasta” onkin tullut se, jota o(d)otetaan?
Lauantaina, pölkyntekopäivän päätteeksi, kuormattiin velipojan @uusijani kans sahapukit valmiiksi urakan jatkua maanantaina. Alle 48 tunnin päästä alimmalla koivurangalla nökötti rastasoletetun munia vaille valmiin näkönen pesä. Olin tähän asti kuvitellu, että linnuilla menee tuossa hommassa paljon kauemmin, tyyliin viikko.
Meidän toistasataavuotiaan torpan pihassa seisoo ikivanha, ruostunut polkupyörä, jota koristaa tämmoinen ajan patinoima merkki. Tietoverkkohaku johtaa oululaisen Mustosen pyörän sivustolle, jossa kerrotaan, että ”liike on perustettu 2015”. Että mitenkä?
Kätevä emäntä tekas kimtšiä. Tai ainaki laitto ison kasan kiinankaalta tuliliemeen tekeytymään kimtšin kiilto silmissä.
4-vuotias osoittaen viinirypäleitä keittiön pöydällä: ”Isi, mie vaakon nuo.” ”Anteeksi, mitä teet?” ”Vaakon! Tuolla vaakalla mie punnan ne.”
Sokeriherkkulakko on pitänyt jo kaksi viikkoa. Kelpo Janne! Toistaisia havaintoja: vireystila ei ole kummennut mutta suun terveys on. Lohtusyönti on harventunut mutta sujuu myös ilman sokeria (mm. munuaispuun siementen). Isoimpana voittona pidän, että elämänhallinnan tunnetta on piiru lisää ja itseinhoa kaikonnut.
Arkkiviholliseni tässä taistossa on suklaa sen kaikissa, rakastamissani muodoissa. Kaappiin on jäänyt tiu pääsiäismunia, joita ajattelen usein.