Onkohan sanojen ”oon” ja ”ootan” suhde alun perin ollut sama kuin sanojen ”teen” ja ”teetän” on vieläkin? Oottaminenhan kuulostaa siltä, että laitetaan joku toinen olemaan (siis esim. paikallaan sen aikaa kun itse tehdään). Onko voinut käydä kauan sitten Volgan takapenkillä sellainen semanttinen napaisuuskäännös, että ”oottajasta” onkin tullut se, jota o(d)otetaan?