Istun auton takapenkillä ja katson ikkunasta ulos. On hämärää, tie on vieras. Olemme lomalla Etelä-Ruotsissa tai ehkä jo matkalla sieltä pois. Isä hiljentää vauhtia, koska ohitamme onnettomuuspaikkaa. Näen poliisin, hälytysajoneuvojen valoja ja tien reunassa kyljellään makaavan hirven, jonka toinen etujalka on irronnut kolarissa kokonaan.
Jollain toisella automatkalla saman reissun aikana aloin voida pahoin Viola-tädin sylissä takapenkillä. Ikkuna oli raollaan noin sentin, ja yritin oksentaa sen kautta ulos. Enimmäkseen en onnistunut.