On kuoron vuosijuhla Smökissä ehkä vuonna 2005. Ilta on lopuillaan ja seison yksin baaritiskin luona kaihoten — vaikkei menetettyjä entisiä edes ole vielä monta. Hetki yrittää tarttua minuun kahtena sopraanona, jotka kävelevät luokseni ja kysyvät, olenko kunnossa.
Jos tämä juttu olisi jatkunut pysäkille asti, olisin varmasti noussut samaan bussiin.