Leikitään serkkujen takapihalla aurinkoisena kevätpäivänä. On ehkä huhtikuu koska on niin lämmintä, vaikka maassa on vielä lunta. Serkkujen isä grillaa, muitakin aikuisia on paikalla. Makaan mahallani lumessa ja huomaan, että siellä täällä lumikiteitten päällä mönkii pienen pieniä läpikuultavia toukkia. Menen ihmeissäni kertomaan niistä aikuisille, mutta minun luullaan puhuvan palturia. Kukaan ei edes vaivaudu lumelle katsomaan nähdäkseen mönkijät omin silmin.
Vuosia myöhemmin en enää ole itsekään varma, oliko tuo luontohavaintoni todellinen vai yksi niitä unesta syntyneitä valemuistoja, jollaisia lapsena kehitin.