Omaisuus

Joskus sata vuotta sitten oli puoli yhdeksän uuti­sissa juttu naisesta, joka oli luet­te­loinut koko omai­suu­tensa viimeistä hilua myöten. Olen muis­te­le­vi­nani, että kyse olisi ollut jostain ehkä sosio­lo­gian alan väitös­kir­ja­työstä, ja että kun kävin vähän aikaa sitten Heure­kassa, siellä oli tämän samaisen työn pohjalta tehty jonkin­lainen arvuut­telu-info­pa­ket­tie­sitys länsi­mai­sesta omis­tus­kult­tuu­rista suhteessa kehi­tys­maihin. Idea oli minusta kieh­tova jo silloin sata vuotta sitten, ja viehä­tyin siihen entistä enemmän tutus­tu­mis­käyn­nil­läni Suomen armei­jaan, jossa omai­suus on paitsi tark­kaan luet­te­loitu, myös opti­moitu niin, ettei kaapista löydy mitään turhaa, mutta kaikki tarpeel­linen.

Viime muuton yhtey­dessä päätin sitten toteuttaa saman itse. Luet­telo on nyt valmis, tai siis ajan tasalla, mutta opti­mointi jatkuu. Omistan tätä kirjoit­taes­sani 305 esinettä, jotka olen saanut ujutettua neljään pääluok­kaan: tallen­teet, tekniikka, vaat­teet ja väli­neet. Listalla on vain niin sanot­tuja kesto­hyö­dyk­keitä: jos ostan paketin kaura­ryy­nejä, en lisää sitä listaan. Raja on tietysti hieman keino­te­koinen, koska kaikki lopulta kuluu käytössä.

Helmiä! Varasioille!

”Sinut on hyväk­sytty piste­mää­rällä 48,15 neljän­nelle vara­si­jalle infor­maa­tio­ver­kos­tojen tutkinto-ohjel­maan. Alin piste­määrä, jolla tuli hyväk­sy­tyksi on 48,76.”

”Vali­tet­ta­vasti Sinua ei ole hyväk­sytty opis­ke­le­maan Helsingin yliopiston huma­nis­ti­seen tiede­kun­taan. Koepis­teesi: 7,70. Alin hyväk­sytty koepiste: 8,10. Olet vara­si­jalla: 4.”