Isosurviainen

I logged my 200th obser­va­tion on #Inatu­ra­list last weekend! Not of a particu­larly fancy or rare species, not even of a new one for me, but that’s why I like Inat: it’s not a compe­ti­tion, and each tiny cont­ri­bu­tion adds a pixel to the big picture.

Consi­de­ring Ephe­mera vulgata is found, accor­ding to Wiki­pedia, ”throug­hout most of Europe”, I’m surprised this species of #mayfly does not seem to have a common name in English.

https://​inatu​ra​list​.laji​.fi/​o​b​s​e​r​v​a​t​i​o​n​s​/​2​2​6​1​44564

A cropped screenshot of my latest observations on Inaturalist.

Elolliset

Luin kirjan! Ei tulle kellen­kään uuti­sena, että Iida Turpeisen Elol­liset on hieno teos, mutta kerronpa silti. Jopa paras niin pitkään aikaan luke­mis­tani, etten enää muista, mikä olisi viimeksi tehnyt yhtä suuren vaiku­tuksen. Vain samaa vioin kuin monta muuta paino­tuo­tetta nykyään lukies­sani: miten vaikeaa on oiko­luinten käyttö kirjoi­tus­vir­heitten kitken­tään? Tästäkin muuten niin kaunis­kie­li­sestä kirjasta löysin ikänä­köi­sillä silmil­läni ja erityi­sesti etsi­mättä kolme.

Oon, ootan, ootatan

Onkohan sanojen ”oon” ja ”ootan” suhde alun perin ollut sama kuin sanojen ”teen” ja ”teetän” on vieläkin? Ootta­mi­nenhan kuulostaa siltä, että laite­taan joku toinen olemaan (siis esim. paikal­laan sen aikaa kun itse tehdään). Onko voinut käydä kauan sitten Volgan taka­pen­killä sellainen semant­tinen napai­suus­käännös, että ”ootta­jasta” onkin tullut se, jota o(d)otetaan?

Pesäpuu

Lauan­taina, pölkyn­te­ko­päivän päät­teeksi, kuor­mat­tiin veli­pojan @uusijani kans saha­pukit valmiiksi urakan jatkua maanan­taina. Alle 48 tunnin päästä alim­malla koivu­ran­galla nökötti rasta­so­le­tetun munia vaille valmiin näkönen pesä. Olin tähän asti kuvi­tellu, että linnuilla menee tuossa hommassa paljon kauemmin, tyyliin viikko.

Linnun, oletettavasti rastaan, pesä sahapukilla lepäävien koivurankojen kätkössä.