”Hirven turpa, mateen maksa / voille vertoja vetävi.”
Kuulin tuon hienon sanonnan ensimmäistä kertaa viikko sitten. Ilmeisesti alkuperäisempi on versio, jossa hirven turvan sijaan ylistetään peuran kieltä. Kuvassa kuitenkin herkuista jälkimmäinen, suolavedessä neljä minuuttia keitettynä ja voissa toiset neljä paistettuna.
”Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.”
– Montako kansallispuistoa muistat Pirkanmaalta?
– Seitsemisen.
– Tunnetko Charles M. Schulzin piirroshahmoja?
– Jokusen.
– Oletko lukenut paljon Camus’n tuotantoa?
– Sivullisen.
Viime kesänä käytiin esikoisen kans taas kerran Luonnontieteellisessä museossa. Samana iltana näytin ratikan ikkunasta kerrostaloa, jossa kerroin nuorena miehenä asuneeni vähän aikaa.
”Isi, oliko mammutteja vielä sillon olemassa?”
Outo viiva otsikossa voi kertoa oikolukutaidon puutteesta.
