Hahmo joksi Suosalo ällistyttävimmin Starmanissa muuntautuu on nuorukainen, ehkä parinkymmenen, jonka vahvasti viiteryhmäänsä liittävä puhetapa kaikkine finesseineen — mm. sävelkulun loppuplaanit, vokaalivärit ja takainen r — oli samaan aikaan sekä erittäin tunnistettava että lähipiirissäni täysin vieras.
Kaksi kuukautta myöhemmin nuo samat prosodiset piirteet ovat jotakin tuntematonta kautta löytäneet eskarilaisemme puheenparteen tänne peräpohjalaismurteitten ydinalueelle. Hän ei ollut esityksessä, ei katso televisiota, ei omista älypuhelinta eikä hengaile teinien seurassa. Olen äimistynyt.