8. 1. 2023

He­rä­sin tois­sa yönä puo­li kol­men mais­sa Man­tan mais­ku­tuk­seen. Mo­nes­ti­ki­han se nuk­kues­saan mais­kut­taa, mut­ta vain ly­hyen ai­kaa. Nyt se jat­ku ja jat­ku. Tök­kä­sin sitä pi­miäs­sä var­pail­la he­reil­le, niin se nousi ylös ja oksensi.

Yleen­sä ku M. ok­sen­taa, sil­lä on ollu työn alla sama hir­ven­luu lii­an kau­an. Nyt ei. Yleen­sä sen ok­sen­nus on sem­mo­nen CD-le­vyn ko­ko­nen läis­kä ma­tol­la. Nyt sitä oli ju­nan hy­tin lat­tial­la kaks naan­lei­vän ko­kos­ta tum­maa läis­kää ja sän­gyn alla kol­mas, LP-le­vyn ko­ko­nen papanalammikko.

Vii­me yönä vai­het­tiin V:n kans syöt­tö­vuo­roa puo­li vii­el­tä. Jos­kus sen ja puo­li ka­hek­san, ku po­jan kans nous­tiin, vä­lil­lä etei­sen mat­toon oli il­mes­ty­ny taas kol­me länt­tiä. Aa­mul­la tuli li­sää etei­sen soh­van­pääl­li­seen. Lu­mi­töi­tä puo­lil­ta­päi­vin te­hes­sä­ni löy­sin pi­hal­ta nel­jän eri ok­sen­nuk­sen kel­ta­set jäljet.

Tä­mään ei ole enää an­net­tu ku kei­tet­tyä rii­siä ja kau­ra­puu­ron jä­mät. Jos neki tu­lee huo­mi­saa­mu­na vas­taan, hää­tyy soit­taa eläin­lää­kä­ril­le. Etei­sen mat­to on sau­nas­sa kui­vu­mas­sa, veis­to­sa­lin vil­la­ma­ton rul­la­sin var­muu­en vuok­si syrjään.