8. 1. 2023

Heräsin toissa yönä puoli kolmen maissa Mantan mais­ku­tuk­seen. Mones­ti­kihan se nukkues­saan mais­kuttaa, mutta vain lyhyen aikaa. Nyt se jatku ja jatku. Tökkäsin sitä pimiässä varpailla hereille, niin se nousi ylös ja oksensi.

Yleensä ku M. oksentaa, sillä on ollu työn alla sama hirvenluu liian kauan. Nyt ei. Yleensä sen oksennus on semmonen CD-levyn kokonen läiskä matolla. Nyt sitä oli junan hytin lattialla kaks naan­leivän kokosta tummaa läiskää ja sängyn alla kolmas, LP-levyn kokonen papa­na­lam­mikko.

Viime yönä vaihet­tiin V:n kans syöt­tö­vuoroa puoli viieltä. Joskus sen ja puoli kaheksan, ku pojan kans nous­tiin, välillä eteisen mattoon oli ilmes­tyny taas kolme länttiä. Aamulla tuli lisää eteisen sohvan­pääl­li­seen. Lumi­töitä puolil­ta­päivin tehes­säni löysin pihalta neljän eri oksen­nuksen keltaset jäljet.

Tämään ei ole enää annettu ku keitettyä riisiä ja kaura­puuron jämät. Jos neki tulee huomi­saa­muna vastaan, häätyy soittaa eläin­lää­kä­rille. Eteisen matto on saunassa kuivu­massa, veis­to­salin villa­maton rullasin varmuuen vuoksi syrjään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *