7. 1. 2023

So­ke­ri­herk­ku­lak­ko on pi­tä­ny jo vii­kon. Sen jäl­keen ku olin ollu vuo­jen ti­pat­to­mal­la, en­sim­mäi­nen kal­ja mais­tu vii­nal­ta. Lie­kö sa­mas­ta il­miös­tä kyse sii­nä, ku ei­li­sen lou­nas­pai­kan säm­py­lä mais­tu ihan pul­lal­ta ja pork­ka­na­so­se­keit­to sii­ra­pil­ta. Ja sii­nä että ruo­ka­kau­pois­sa ei­len ja tä­nään näyt­ti, että joka hyl­ly not­kuu so­ke­ria muo­dos­sa tai toi­ses­sa, il­mei­ses­sä tai ka­va­las­sa. Tun­tu sa­mal­la va­paut­ta­val­ta huo­ma­ta kaks asi­aa: et­tei teh­ny yh­tään mie­li, ja mi­ten pal­jon isom­man osan tuot­teis­ta voi nyt si­vuut­taa (li­ha­ei­neien ja si­hi­juo­mien li­säk­si, jois­ta en en­nes­tä­ni­kään pe­rus­ta, ja joi­ta nii­tä­ki ruu­kaa olla pie­nis­sä­ki kau­pois­sa hyllymetritolkulla).