Naantalissa

Tulin viikon­lop­puna pelan­neeksi kahdeksan tuntia foot­bagia. Ensim­mäinen kahdesta sovi­tusta tree­ni­vii­kon­lo­pusta uuden nelin­pe­li­pa­rini kanssa alkoi perjan­taina huonoilla uuti­silla, kun matkalla pelaa­maan saimme kuulla, että sali­vuo­romme on peruttu. Ensi­vi­tu­tuksen laan­nuttua päätimme pystyttää kentän ulos, ja Naan­talin pussi­kal­ja­teinit saivat lopulta ihan kohtuul­lisen shown.

Varsi­nainen näytös, harras­tus­messut Suopellon koululla, kerä­sikin sitten hieman vähemmän yleisöä. Tämä seikka sekä peli­paikan sois­tuva maaperä eivät kirvoit­ta­neet kenes­tä­kään paras­taan esille. Onneksi olimme saaneet illaksi käyt­töömme salin, jossa pääsimme ensim­mäistä kertaa kuiva­har­joit­te­le­maan tulevaa SM-finaalia. Sen ennak­ko­suo­sikin paineet otti suve­ree­nisti itsel­leen kaksikko Forstén & Pohjola, mutta hyvin nukutun yön jälkeen myös parin Karhunen & Uusi­talo yhteis­peli alkoi kulkea. Sunnun­tain tree­nien molemmat ottelut menivät kolman­teen erään ja, vaikka itse kehunkin, olivat ehkä tämän hetken kovinta verk­ko­foot­bagia Suomessa.