Kymmenen ja puolen tunnin junamatkasta alle kaksi jäljellä. Sain huhti–kesäkuun kirjanpidon valmiiksi ja alvit laskettua, ilmoitettua ja maksettua. Seurakoira ei ole yhtään niin stressissä kuin pitkillä automatkoilla, on jopa suostunut syömään ja juomaan. Oulun aseman liepeillä, molempien pissatauolla, astuin koko kengänpohjan leveydeltä (jonkun muun) kakkaan. Soraan, nurmeen ja junan vessan hanan alla hinkuttamisen jälkeenkin vieno tuoksu leijailee kanssamatkustajien ilona.
