Minusta parasta

Tapanin ratoksi tehtiin esikoisen husee­raama ”tutkimus- ja huvi­retki” talvi­seen kansal­lis­puis­toon. Lasket­tiin pulkalla, syötet­tiin kuuk­ke­leita, juotiin kaakaot terma­rista jne. Illalla kotona muis­tel­tiin, mikä oli retkessä kivointa. 6-vuotias pikkusis­kol­leen: ”Minusta parasta oli se, että sinä olit siellä.” Mha hart!

Hirviemä kuusikossa

Joulu­kuusta ettis­kel­les­säni näin tänään tokan ukko­teeriä, hirvi­emän kaksos­vasoineen, metton ja lapin­tiaisen. Ensim­mäinen kerta varmaan 30 vuoteen ku näin hirviä muuten ku auton tai junan ikku­nasta. Seisot­tiin samassa harvassa kuusi­kossa alle 100 metrin päässä toisis­tamme.

Lapin­tiaisia en olekaan vielä tänä talvena nähny meiän ruokinta­paikalla. Hauskaa että se on mettäs­säki niin kesy että puuhaili omiaan lumi­sessa näreessä vain parin metrin päässä minusta ja koirasta.