Prosodia

Hahmo joksi Suosalo ällis­tyt­tä­vimmin Star­ma­nissa muun­tautuu on nuoru­kainen, ehkä parin­kymmenen, jonka vahvasti viite­ryhmäänsä liit­tävä puhe­tapa kaik­kine fines­sei­neen — mm. sävel­kulun loppu­plaanit, vokaali­värit ja takainen r — oli samaan aikaan sekä erit­täin tunnis­tet­tava että lähi­piirissäni täysin vieras.

Kaksi kuukautta myöhemmin nuo samat proso­diset piir­teet ovat jotakin tunte­ma­tonta kautta löytä­neet eska­ri­lai­semme puheen­parteen tänne perä­pohjalais­murteitten ydin­alueelle. Hän ei ollut esityk­sessä, ei katso tele­vi­siota, ei omista äly­puhelinta eikä hengaile teinien seurassa. Olen äimis­tynyt.