Kolumbus (1994–2005)

2 kommenttia artikkeliin ”Kolumbus (1994–2005)”

1. Paluuviite: marginaali » Menetyksen lopullisuus

2. Otan osaa. Tot­ta­kai otuk­siin voi kiin­tyä to­del­la vah­vas­ti. Mi­nul­la oli ker­ran kää­piö­hams­te­ri, joka kuo­li, kos­ka tip­pui pöy­däl­tä. Sain pi­tää sitä kä­sis­sä­ni vie­lä, kun se veti vii­mei­sen hen­käyk­sen­sä, enkä var­maan kos­kaan unoh­da sitä. Koi­rat tie­ten­kin elä­vät pal­jon pi­dem­pään ja nii­den kans­sa eh­tii ko­kea pal­jon enemmän. :(

   Vastaa