Joskus sata vuotta sitten oli puoli yhdeksän uutisissa juttu naisesta, joka oli luetteloinut koko omaisuutensa viimeistä hilua myöten. Olen muistelevinani, että kyse olisi ollut jostain ehkä sosiologian alan väitöskirjatyöstä, ja että kun kävin vähän aikaa sitten Heurekassa, siellä oli tämän samaisen työn pohjalta tehty jonkinlainen arvuuttelu-infopakettiesitys länsimaisesta omistuskulttuurista suhteessa kehitysmaihin. Idea oli minusta kiehtova jo silloin sata vuotta sitten, ja viehätyin siihen entistä enemmän tutustumiskäynnilläni Suomen armeijaan, jossa omaisuus on paitsi tarkkaan luetteloitu, myös optimoitu niin, ettei kaapista löydy mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen.
Viime muuton yhteydessä päätin sitten toteuttaa saman itse. Luettelo on nyt valmis, tai siis ajan tasalla, mutta optimointi jatkuu. Omistan tätä kirjoittaessani 305 esinettä, jotka olen saanut ujutettua neljään pääluokkaan: tallenteet, tekniikka, vaatteet ja välineet. Listalla on vain niin sanottuja kestohyödykkeitä: jos ostan paketin kauraryynejä, en lisää sitä listaan. Raja on tietysti hieman keinotekoinen, koska kaikki lopulta kuluu käytössä.
Mies! Sinulla on liikaa aikaa! Ja miten sulla voi olla noin vähän kamoja. Mulla on pelkkiä mukeja kai 13 kpl. Ja eikö se kirjoteta Petrifun. Ja onko asunnon avaimet todella sun omaisuutta vai onko sulla vain hallintaoikeus niihin. Mitä on omaisuus. Mitä ihminen. Kuka olen, mistä tulen ja minne olen menossa! (Olen Riitta, tulen sosiaalitilasta ja menen kohta täyttämään hyllyjä.)
"Ja eikö se kirjoteta Petrifun."
No otti tuostakin selon. Kravatissa lukee Petrifan, mutta valmistajan sivulla Petrifun. Sitten on vielä tällainenkin sivu otsikkoineen.
"Ja onko asunnon avaimet todella sun omaisuutta vai onko sulla vain hallintaoikeus niihin."
Hyvä huomio. Eipä taitaisi asunnon omistaja riemastua, jos ottaisin ja myisin avaimet. No, jäi minulle vielä pyörän avain, tölkinavain ja jakoavain.
Voi sinua poloista, sinulla ei siis ole kuusiokoloavainta! Tuota mainiota hex key -tyyppistä välinettä. Minulla on niitä oikein sarja. Mutta minä olenkin isäni tytär, toisin kuin sinä et ole.
Enääpä ei ole huolta senkään solmion kirjoitusasusta. Olin toissapäivänä kaverini häissä Suomenlinnassa, ja jossain vaiheessa iltaa muistan vieneeni kravatin narikkaan ja talteen takin hihaan. Takki vain ei ollut omani.
Kiitokset Janne musisoinnistasi S:n koululla kesällä.
Sukujuttusi oli asiallinen - mutta tämä omaisuusluettelosi humooripitoinen - tuontapainen kävisi painotuotteena hieman lisää laajennettuna. Tosi hauska ja kekseliäs. Hyvää syksyä!