Viime keskiviikkona oli tähänastisen kvartettiurani hienoin keikka. Lauluyhtye Boston Beans oli kutsuttu Suomen vanhimman purjehdusseuran tiloihin Helsingin Valkosaareen viihdyttämään Teknillisen korkeakoulun vetämän kansainvälisen CIRA2005-konferenssin osallistujia. Tapahtumaa järjestelleelle toimikunnalle meitä oli tiennyt suositella herra M. Maasalo, joka myös vastasi itse tilaisuudessa osuutemme juonnosta. Meiltä oli erityisesti pyydetty suomalaiskansallista musiikkia, mutta koska repertuaarimme on mitä on, pyynnön toteuttikin M. nerokkailla spiikeillään, jotka sitoivat sekaisen ohjelmamme sinivalkoiseksi sikermäksi tangoa, viinaa, kahvia ja melankoliaa — vaakunaeläintäkään unohtamatta.
