Otsikoton

Tu­li­pa tä­nään pe­lat­tua erit­täin, erit­täin huo­noa verk­ko­foot­ba­gia. Pit­käs­tä ai­kaa vi­tut­ti koko laji oi­kein kun­nol­la. Va­kio­vuo­ro vii­kos­sa riit­tää ehkä juu­ri ja juu­ri pi­tä­mään tun­tu­maa yllä, mut­ta ke­hi­tys­tä ei ai­na­kaan tar­vit­se pe­lä­tä ta­pah­tu­van. Omaan suo­ri­tus­ta­soo­ni vai­kut­ti to­sin se­kin, että olen koko vii­kol­la nuk­ku­nut vain yh­den yön ko­to­na­ni, ja vie­rais­sa ta­paan aina nuk­kua huo­nos­ti tai ai­na­kin vähemmän.

Res­kont­ra­punk­ti-kvar­tet­tim­me ei­li­nen keik­ka tuo­tan­to­ta­lou­den kil­lan Pro­de­kon vuo­si­juh­las­sa meni tuu­biin, ja jon­kin ver­ran tuu­bas­sa olin it­se­kin pois läh­ties­säm­me. Al­kus­nap­si ja lasi vii­niä en­nen set­tiä riit­ti­vät lau­kai­se­maan jän­ni­tyk­sen vie­mät­tä hie­no­mo­to­riik­kaa, ja en­sim­mäis­tä ker­taa pys­tyin jopa naut­ti­maan esiintymisestä.